potilaansa sairastavan tai elinaikanaan
sairastaneen yleisvaarallista tai valvottavaa
tartuntatautia, joka voi aiheuttaa tartunnan
vaaran toiselle henkilölle. Tartuntataudeista
vastaavalla lääkärillä on tällöin oikeus salassapitosääntöjen
24 Moodi 4/2017
estämättä ilmoittaa todennäköisestä
tartuntavaarasta asianomaiselle ilmaisematta
tartunnanlähdettä. On myös hyvä
tietää, että 22 § velvoittaa yleisvaaralliseen
tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen
ja sairastuneeksi perusteellisesti epäillyn
henkilön ilmoittamaan asiaa selvittävälle
lääkärille käsityksensä tartuntatavasta,
-ajankohdasta ja -paikasta sekä tiedot mahdollisesta
tartunnan lähteestä tai altistuneesta
henkilöstä.
Tuberkuloosin ja
salmonellan seulonta
Työntekijän terveydentilan selvityksiä koskeva
säädös hengitysteiden tuberkuloosin
toteamiseksi erityisissä tehtävissä on muuttunut.
Tuberkuloosin seulonta koskee kaikkia
sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä
ja pieniä lapsia hoitavia, jotka ovat kotoisin
tai ovat oleskelleet erittäin korkean tuberkuloosi
ilmaantuvuuden maissa. Tämän on tarkoitus
lisätä potilasturvallisuutta ja vähentää
tuberkuloosin esiintymistä Suomessa. Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilla
ohjeistetaan tarkemmin riskityössä
toimivien seulonnoista tuberkuloosin varalta:
http://www.julkari.fi/handle/10024/135330
Työntekijöille tehtävät selvitykset tietyissä
tehtävissä salmonellan varalta ovat myös
muuttuneet. Riskityöksi ei katsota enää työskentelyä
vastasyntyneiden osastolla tai vesilaitoksella.
THL täsmentää ohjeellaan (http://
www.julkari.fi/handle/10024/135327), että
ulkomaanmatkan jälkeen ulostenäytteiden
tutkiminen salmonellan varalta on tarpeen
vain, mikäli matkailijalla on ollut vatsataudin
oireita. Mikäli ulostenäytteen tutkiminen
on perusteltua, suositellaan aiheuttajan selvittämiseksi
laajempaa viljelytutkimusta tai
viljelytutkimuksen ja nukleiinihapon osoittamisen
yhdistelmää. Kun laboratoriotutkimusta
ei rajata salmonellaan, voidaan saada
kiinni myös muita taudinaiheuttajia. Ohjeessa
selvennetään myös, millaiset tehtävät
elintarvikkeita käsiteltäessä luokitellaan riskityöksi.
Lisää valtuuksia
epidemioiden torjuntaan
Uudessa tartuntatautilaissa on säädetty entistä
laajemmat ja yksityiskohtaisemmat valtuudet
tietojen saamiseksi epidemian havaitsemiseksi,
selvittämiseksi ja torjumiseksi. Sairaanhoitopiirin
tartuntataudeista vastaavalla
lääkärillä, THL:lla ja sosiaali- ja terveysministeriöllä
on oikeus saada tarvittavat tiedot
korvauksetta lääkintä-, sosiaali-, eläinlääkintä
ja elintarvikevalvontaviranomaisilta,
laboratorioilta, yksityisiltä sosiaalihuollon
ja terveydenhuollon toimintayksiköiltä
sekä terveydenhuollon ammatinharjoittajilta.
Lisäksi tarvittavia tietoja on oikeus saada
matkanjärjestäjiltä, majoituksen tarjoajalta
ja ilma-aluksen tai muun aluksen omistajalta,
haltijalta ja käyttäjältä. Uusi laki säätää myös
tietojen luovuttamisesta yllä mainittujen viranomaisten
kesken.
Uudistettu tartuntatautilaki velvoittaa terveydenhuollon
ja sosiaalihuollon toimintayksiköt
torjumaan suunnitelmallisesti hoitoon
liittyviä infektioita ja sovittamaan toimet yhteen
terveydenhuoltolain potilasturvallisuutta
edistävien toimien kanssa. Uudessa laissa
velvoite on laajennettu koskemaan myös sosiaalihuollon
toimintayksiköitä. Perusvelvoite
hoitoon liittyvien infektioiden sekä lääkkeille
erittäin vastustuskykyisten mikrobien
esiintymisen sekä mikrobilääkeresistenssin
seurannasta ja torjunnasta on säädetty toimintayksikön
johtajalle.
Tämä johtajan velvoite on myös uutta aiempaan
lakiin verrattuna. Hänen on huolehdittava
mm. mikrobilääkkeiden tarkoituksenmukaisesta
käytöstä ja käytettävä apunaan
tartuntatautien torjuntaan perehtyneitä
terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Tervey-
denhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksikön
on myös ilmoitettava THL:lle ja sairaanhoitopiirin
tartuntataudeista vastaavalle lääkärille
tiedot harvinaisesta ja vakavasta hoitoon
liittyvien infektioiden ja mikrobilääkkeille
eritysien vastustuskykyisten mikrobien
epidemiasta ja epidemiaepäilystä. Aiemmin
Suomessa vastaava velvoite epidemioiden
ilmoittamiseen on koskenut ainoastaan
elintarvike- ja vesivälitteisiä epidemioita,
mistä säädetään valtioneuvoston asetuksessa
1365/2011.
Tartuntatautiasetuksen (13§) perusteella
erikoissairaanhoidon toimintayksiköiden
on annettava säännöllisesti sairaanhoitopiirin
kuntayhtymälle sekä THL:lle hoitoon liittyvien
infektioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevaa
tietoa. THL kartoittaa selvityksissään
akuuttisairaaloiden hoitoon liittyvien infektioiden
torjuntaan suunnattuja resursseja, mm.
henkilökuntaa ja sen koulutusta sekä hoitoon
liittyvien infektioiden seuranta- ja torjuntamenetelmiä.
Toimintayksiköiden on myös osallistuttava
valtakunnallisiin hoitoon liittyvien infektioiden
esiintyvyyttä koskeviin selvityksiin.
Kansallisia prevalenssitutkimuksia on toteutettu
vuodesta 2005, ja Suomi on osallistunut
EU-maiden yhteisiin prevalenssitutkimuksiin
vuosina 2011 ja 2016. Erikoissairaanhoidon
toimintayksikkö osallistuu toimintansa
luonteen edellyttämällä tavalla valtakunnalliseen
hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuusseurantaan
yhteistyössä sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän ja THL:n kanssa. Ilmaantuvuusseurantaa
tehdään veriviljelypositiivisille
ja leikkausalueen infektioille, joista voi valita
yhden tai useamman kymmenestä kirurgisesta
toimenpiteestä seurannan kohteeksi (1).
Tartuntatautilain 36§ perusteella THL ylläpitää
valtakunnallista hoitoon liittyvien infektioiden
rekisteriä, kuten tartuntatautirekisteriäkin.
Laitoksella on oikeus saada terveydenhuollon
ja sosiaalihuollon toimintayksiköistä
potilasta ja asiakasta koskevat tiedot
hoitoon liittyvien infektioiden diagnooseista
ja aiheuttajista sekä tartunnan kulkuun vaikuttaneista
tekijöistä. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
ylläpitää alueellista hoitoon liittyvien
infektioiden rekisteriä niiden seurantaa ja
torjuntaa varten.
Työnantajan varmistettava
rokotussuoja
Runsaasti keskustelua uudessa tartuntatautilaissa
on herättänyt 48 §, joka tulee voimaan
1.3.2018. Pykälässä säädetään, että työskentelyyn
sosiaalihuollon ja terveydenhuollon
toimintayksiköitten asiakas- ja potilastiloissa,
joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna
tartuntatautien vakaville seuraamuksille
alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää
vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on
puutteellinen rokotussuoja.
Lain valmisteluaiheessa alttiiksi ryhmiksi
nostettiin imeväisikäiset ja 65 vuotta täyttäneet,
raskaana olevat ja henkilöt, joiden puolustuskyky
on heikentynyt sairauden tai hoidon
vuoksi. Tämä merkitsee sitä, että työntekijällä
tai työharjoittelussa olevalla opiskelijalla
on oltava joko rokotuksen tai sairastetun
taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa
vastaan. Lisäksi edellytetään rokotuksen
antama suoja influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä
hoitavilla hinkuyskää vastaan. Työnantajan
tulee siis varmistaa, että näillä tehtävissä
toimivilla on asianmukainen rokotussuoja.
Jollei tästä saada varmuutta, on näille työntekijöille
pyrittävä löytämään muita tehtäviä.
On kuitenkin syytä muistaa, että kaikkien rokotusten
ottaminen on Suomessa vapaaehtoista,
myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille
(2).
Tartuntatautilain uudistus selkiyttää monilta
osin vastuita ja käytäntöjä ja mahdollistaa
entistä tehokkaamman tartuntatautien torjuntatyön
maassamme. Lain päivitystyö käynnistyy
kuitenkin lähes välittömästi lain voimaantulon
jälkeen. Sote- ja maakuntauudistus
muuttaa monilta osin kentän toimijoita, ja tämä
edellyttää työnjaon muuttamista tartuntatautilaissa
uuteen järjestelmään sopivaksi.
KIRJALLISUUSVIITTEET
1. THL: Ohje hoitoon liittyvien infektioiden seurantaan. https://
www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-ja-epidemiat/
hoitoon_liittyvien_infektioiden_seuranta.
2. Virolainen-Julkunen A. Mikä muuttui tartuntatautilaissa?
Suomen Lääkäril 72:1265, 2017.
/135330
/135327)