minun valintani
28 ADVOK A AT TI / 6-2017
Tuomariksi
kolmessa vuodessa
Anna-Leena Heikkinen aloitti asessorin virassa Pohjois-Suomen
hallinto-oikeudessa syyskuussa. Virka on kuin räätälöity tuomarinurasta
haaveilevalle asianajajalle.
Anna-Leena Heikkisen piti tehdä iso
päätös 2000-luvun alussa. Jatkaako
hommia hevosalalla vai tehdä jotain
ihan muuta? Heikkinen työskenteli
ratsuttajana ja hänelle tarjottiin töitä
Saksasta yksityiseltä kilpatallilta.
Työ sisälsi hevosten kouluttamista
ja kilpailua esteratsastuksessa, ja
parhaat hevoset myytäisiin kalliilla eteenpäin.
Heikkinen päätti, että intensiivinen, matalapalkkainen
hevoselämä sai nyt riittää, ja haki oikeustieteelliseen. Hän
aloitti opinnot 26-vuotiaana vuonna 2005. Valmistumisen jälkeen
hän sai töitä Oulusta asianajotoimisto Ferendasta, jossa
hän on hoitanut lähinnä riita-asioita oikeudenkäynteineen.
– En ole kertaakaan katunut. Työ juristina ja asianajajana
on ollut luontevaa ja haasteellisuutensa vuoksi erittäin
kiinnostavaa.
Vuonna 2014 Heikkinen suoritti vuoden tuomioistuinharjoittelun
Oulun käräjäoikeudessa ja sai varatuomarin
tittelin. Sitten hän palasi Ferendaan. Asianajajatutkinnon
hän suoritti vuonna 2015.
VUOSI SITTEN Heikkinen törmäsi nettiä selaillessaan valtionhallinnon
työpaikkailmoitukseen. Tarjolla oli 18 asessorin
virkaa, joista yksi sijaitsi Oulussa. Heikkinen innostui
tajutessaan, että kyseessä oli kolmevuotinen tuomarinkoulutusohjelma.
Virka oli kuin räätälöity häntä varten.
– Olen ollut opiskeluajoista asti kiinnostunut tuomarin
työstä. Jo auskultoinnin jälkeen harkitsin uutta suuntaa
uralle, mutta tuomioistuimiin oli vaikea päästä ja tarjolla
olisi ollut korkeintaan muutaman kuukauden määräaikaisuuksia.
Asianajotoimistossa minua odotti vakituinen työ,
joten rohkeus ei siinä vaiheessa riittänyt.
Hetken Heikkinen joutui miettimään asessoriksi hakeutumista,
sillä Oulussa tarjolla ollut virka sijoittui Pohjois-
Suomen hallinto-oikeuteen. Heikkinen ei juuri tuntenut
hallintoprosessia ja mielikuvissa hallinto-oikeus oli vähän
kuiva ja pölyttynyt virasto.
– Totesin, että jos haluan tuomarin työhön, loppupeleissä
ei ole merkitystä, mitä asioita tuomarina käsittelen.
– Töiden alettua onkin ollut suuri yllätys, miten mielenkiintoisia
ja yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita hallinto
oikeudessa käsitellään. Työ on mielekästä ja koen sen
merkitykselliseksi, Heikkinen kertoo.
Parin ensimmäisen kuukauden aikana Heikkinen on hoitanut
enimmäkseen asiakirjajulkisuutta koskevia asioita, jotka
saattavat olla oikeudellisesti hyvinkin haastavia. Lisäksi
hän on hoitanut muun muassa joitain rakennuslupa-asioita
sekä kunnallisvaaleja koskevia valituksia.
ASESSORIEN KOULUTUKSEN on suunniteltu koostuvan
työssä oppimisesta eli tuomioistuimessa työskentelystä,
palautteesta, arvioinnista ja varsinaisesta koulutuksesta.
Varsinaisia koulutuspäiviä on noin kerran kuussa. Jokaiselle
asessorille on nimetty myös henkilökohtainen oppimisen
ohjaaja eli tutor.
– Saan kuukausittain palautetta tuomarijäseniltä, joiden
kanssa olen samassa ratkaisukokoonpanossa. Lisäksi
tutorini, tuomari Riitta Arjas on tavattavissa tarvittaessa.
Asianajajana Heikkinen nautti työstään, mutta tuomarin
työssä häntä kiehtoo mahdollisuus päästä käsittelemään
ja ratkaisemaan juttuja objektiivisesti, ulkopuolisen
silmin, itsenäisesti ja riippumattomana.
– Päämääränä on lainmukainen ratkaisu, jossa huomioidaan
kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset.
Myös työn luonne on muuttunut. Asianajajan työ oli
hektistä, asiakkaita kävi usein ja puhelin soi koko ajan.
Hallinto-oikeudessa tehdään paljon ratkaisuja itsenäisesti
oman työpöydän ääressä.
Asianajajan taustasta on paljon hyötyä. Heikkinen katsoo,
että hänen vahvuutensa on kyky löytää jutun punainen
lanka ja hahmottaa sen oikeudellinen ongelma. Asianajajan
työ harjaannutti analysoimaan, mikä on oleellista.
– Odotan koulutukselta, että perusjuridiikan osaamiseni
syventyy ja samalla lain soveltamisessa tarvittavat taidot kehittyvät.
Haluan näiden kolmen vuoden aikana imeä itseeni
kaiken mahdollisen tiedon. Katson olevani etuoikeutettu
päästyäni koulutukseen ensimmäisten joukossa.
Anna-Leena Heikkiselle on selvää, mihin hän tähtää
määräaikaisen viran jälkeen: tuomariksi. Koulutus ei takaa
työpaikkaa, mutta antaa uudelle uralle erinomaiset
edellytykset.
TEKSTI VIRPI MELLERI // KUVA KAI TIRKKONEN