ADVOK A AT T I / 6-2 017 23 laajakulma
”TUOMARIN PITÄISI VOIDA ITSE PEREHTYÄ
SIIHEN, MISTÄ ON VEDETTY SE JOHTOPÄÄTÖS,
ETTÄ RIKOS ON TAPAHTUNUT, EIKÄ
VAIN LUOTTAA POLIISIN SANAAN.”
– Valitin siitä aikoinaan aina korkeimpaan hallinto-
oikeuteen asti ja se oli yhtä tyhjän kanssa. Kun viranomainen
ei suostu tekemään nykyiselläkään lainsäädännöllä
tämän tyyppistä harkintaa, minkä takia pitää vielä lisätä
työkaluja ja todeta, että kyllä virkamiehet tekevät työnsä
virkavastuulla? Toki kontrolli on sitten tuomioistuimessa,
mutta en olisi siitä näillä kokemuksilla ihan vakuuttunut.
Fredmanin mielestä tuomarin pitäisi voida itse perehtyä
siihen, mistä on vedetty se johtopäätös, että rikos on
tapahtunut tai mahdollisesti tapahtumassa, eikä vain luottaa
poliisin sanaan.
– Kyse on resurssien jaosta. Jos tuomarille annetaan 15
juttua päivässä, niin ei siinä ruveta kuuntelemaan puheluita,
vaan luotetaan siihen, että joku toinen on ne kuunnellut.
TÄRKEÄ TIEDUSTELUVALTUUTETTU | Fredmanin mukaan
valvonnan kunnollinen järjestäminen edellyttäisi, että tulevalla
tiedusteluvaltuutetulla olisi toimivaltaa lupamenettelyssä.
Häntä voitaisiin kuulla ennen luvan myöntämistä
ja hän voisi myös hakea muutosta tehtyihin päätöksiin.
– Tiedusteluvaltuutetulle pitäisi mielestäni antaa enemmän
oikeuksia kuin oikeusministeriön mietinnössä on
esitetty, Fredman toteaa.
Hän toivoo, että myös päätösten jälkivalvonta mietittäisiin
tarkkaan. Jos tiedusteluvaltuutettu osallistuu
tuomioistuimen juttuihin asianosaisena, hän ei voi tarkastaa
tuomareiden toimintaa ja valvoa toiminnan lainmukaisuutta.
– Jos tämä jäisi normaalin laillisuusvalvonnan piiriin,
se ei ehkä ole oikein kenenkään harteilla, koska meillä on
erilaisia valvojia. Jos säädettäisiin, että oikeusasiamiehen
tulisi erityisesti valvoa lupia myöntävää käräjäoikeutta,
se tarkoittaisi, että siellä olisi yksi virkamies, jonka virkatehtäviin
kuuluisi tehdä tarkastuksia ja käydä tuomioistuimissa
katsomassa, ketkä esimerkiksi pääsevät lukemaan
päätöksiä ja ovatko kaikki suojaukset kunnossa.
Sotilastiedustelulainsäädäntöä koskevasta mietinnöstä
liiton lausunnon laatinut asianajaja Martin von Willebrand
korostaa, että voimaan tulon jälkeen tiedustelulakipaketissa
tulee varmasti olemaan asioita, joihin tulee jälkikäteen
puuttua.
– Se, miten niitä lähdetään korjaamaan, vaihtelee valvonnan
mukaan. Kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava
Electronic Frontier Finland ry eli Effi ehdotti sellaista mallia,
jossa tiedusteluvaltuutettu voisi tehdä kontrollihakemuksia,
eli perusteettomia hakemuksia testatakseen, hylkääkö
tuomioistuin mitään. Tämä ei varmastikaan toteudu,
mutta se on raflaava ja innovatiivinen ehdotus, joka korostaa
sitä, mitä liittokin on lausunut tiedusteluvaltuutetun
roolista – sen ei pitäisi olla asianosainen, mutta sillä pitäisi
olla oikeus hakea muutosta yksittäisissä tapauksissa, von
Willebrand huomauttaa.
UHKA-ARVIO EDELLYTYKSENÄ | Teknisiksi tiedoiksi määritellään
tiedustelulakimietinnöissä sellaiset tiedot, joista
ei voi tunnistaa yksittäistä luonnollista henkilöä. Niiden
perusteella puolustusvoimien tiedustelulaitos voi tehdä
tilastollisen analyysin esimerkiksi siitä, onko joidenkin tahojen
välisessä viestien vaihdossa epäilyttäviä muutoksia.
Tämä on tiedustelun ensimmäinen vaihe.
Toisessa vaiheessa tilastollisen analyysin perusteella voidaan
hakea tuomioistuimelta lupaa tarkempien tietojen
hankkimiseen – myös sellaisten, jotka voidaan yhdistää
henkilöihin.
Asianajajaliiton lausunnon mukaan lupa teknisten tietojen
käsittelyyn pitäisi säätää myönnettäväksi vain mahdollisen
uhkakuvan perusteella.
– Muuten viranomaisilla olisi mahdollisuus valvoa koko
maan viestintäverkkoja vain täyttämällä tarvittavat lomakkeet
ja nimeämällä teknisen tiedustelun alueeksi koko maan.
Nyt tekniselle tiedustelulle ei ole oikein mitään harkintaperustetta,
jolloin herää kysymys, mihin tuomioistuinta
oikein tarvitaan, von Willebrand toteaa.
– Sotilastiedustelun tapauksessa teknisen tiedustelun
perustelun ei minun mielestäni tarvitse olla kovinkaan
kummoinen. Siinä voisi olla esimerkiksi sotilaslentokentän
alue harjoitustoiminnan aikaan, jos hakija haluaa seurata,
onko sen alueella jotain tavallisuudesta poikkeavaa tietoliikennettä.
Se olisi valvottavissa jälkikäteen ja tuomioistuin
voi ottaa kantaa asiaan.
Luvanvaraisuus olisi von Willebrandin mukaan tärkeää
niin sanotun massavalvonnan estämiseksi tai vähentämiseksi.
Massavalvonta-termillä ei ole yhtä vakiintunutta merkitystä,
mutta sillä viitataan yleensä siihen, että viranomaiset
seuraavat, keräävät, tallentavat ja analysoivat systemaattisesti
suurten ihmismäärien viestintään liittyviä tietoja.
VÄÄRINKÄYTÖSTEN RISKIT | Terrorismin tutkija Leena
Malkki Helsingin yliopistosta toteaa massavalvonnan olevan
yleisesti käsitetty toimintana, jota länsimaiset valtiot
eivät tee. Siinä ei nähdä juuri hyötyjäkään, sillä se johtaa
valtavaan määrään dataa, josta on ongelmallista löytää
olennaisia tietoja.
– Se on osoittautunut aika haasteelliseksi niilläkin mailla,
joilla on valtavat resurssit siihen. Jotkut tutkijat sanovat,
etteivät ole nähneet vakuuttavaa esimerkkiä siitä, että