TIEDUSTELULAEISTA SÄÄTÄMINEN tulee
edellyttämään kavennusta luottamuksellisen
viestin salaisuuden suojaan. Oikeusministeriö
on selvittänyt perustuslain 10 §:n 3 momentin
avaamista niin, että tiedustelutarkoituksessa
toteutettavasta tietoliikennetiedustelusta säätäminen
mahdollistuisi.
Terrorismin tutkija Leena Malkki huomauttaa,
ettei tiedustelutehokkuutta parantavaa
lakia välttämättä haluta kuitenkaan säätää.
– Siihen liittyy poliittinen kysymys siitä, millaisia
oikeuksia viranomaisille halutaan antaa
ja millä ehdoilla. Voidaanko ajatella, että toimintatavat,
jotka ovat ristiriidassa länsimaisen
oikeusperinteen ja yksilön oikeuksien kanssa,
tuottaisivat sellaista lisäarvoa, että niitä voitaisiin
perustella hyöty-haitta-mielessä?
Malkin mukaan Suomessa vallinnut oikeusperinne
on toistaiseksi korostanut perusoikeuksia
yli turvallisuus- ja terrorismiasioiden.
Tähän on osaltaan vaikuttanut maan matala
uhkataso. Suomessa on alettu pitää terrorismia
tärkeänä kansallisena kysymyksenä vasta
kymmenen viime vuoden aikana. Sitä ennen, ja
osin edelleenkin, kansainvälisestä yhteisöstä
tulevien velvoitteiden täyttämisen ensisijaisena
motiivina on pyrkimys olla hyvä kansainvälinen
kumppani.
– Tämä on monin tavoin hankala toimintakenttä,
koska kyse on marginaalisesta
toiminnasta. Mahdollisia iskujen tekijöitä on
vaikea tunnistaa ennakolta. Samanaikaisesti
kansalaisten sietokyky terrori-iskuille on nolla,
Malkki toteaa.
Terrorismin arkuus poliittisena kysymyksenä
vaikuttaa Malkin mukaan siihen, millainen
panostus sen ennaltaehkäisyyn nähdään
järkevänä.
– Jos terrorismia ilmiönä käsiteltäisiin
samanlaisella logiikalla kuin liikenneonnettomuuksia,
itsemurhia ja väkivaltarikollisuutta,
voitaisiin pohtia myös ilmiön syitä ja vaikuttaa
siihen eri tyyppisin keinoin. Toki uuden kierroksen
keskustelulle luo se, että iskuja olisi
varmaan enemmän, jos terrorismin torjuntaan
ei panostettaisi niin voimakkaasti.
LAKIPAKETISSA VARSINKIN siviilitiedustelun
puolella tietoliikennetiedustelua ehdotetaan
tehtäväksi tarkoin rajattuna ja tiukoin ehdoin.
Sotilasvalvonnan puolella rajaukset ovat lievempiä.
Asianajaja Martin von Willebrandin mukaan
näin pitää ollakin. Hän toteaa kantaneensa
etukäteen huolta Suomessa vallitsevan hyvän
yksityisyydensuojan murentamisesta, mutta
todenneensa sitten, että siviilitiedustelu on
mietinnössä tiukasti rajattu. Sotilastiedustelun
sääntely tulee olemaan paljon siviilitiedustelua
kevyempää.
– Itse ymmärrän sen paitsi yksityishenkilönä,
myös yritysten oikeusturvasta huolehtivana
asianajajana. Sotilastiedustelun puolella
tarpeet ja uhkaskenaariot ovat ihan realistisia
ja jokapäiväisiä.
Siviilitiedustelun uhkaskenaarioita von Willebrand
ei sellaisinaan allekirjoita.
– Suhteellisuuden taju siviilitiedustelun
tarpeen kohdalla on tarpeen. Asioiden kehittäminen
ei saisi millään lailla murentaa demokraattisen
yhteiskunnan peruskiviä.
Käytännössä siviili- ja sotilastiedustelu
näyttävät eroavan vain tilaajaltaan ja sääntelyltään.
Ne limittyvät toisiinsa ja käyttävät samaa
teknologiaa.
Asianajajaliitto kantaakin huolta siitä, voidaanko
sotilastiedustelussa esiin tullutta tietoa
luovuttaa siviiliviranomaisille sillä perusteella,
että yksi puolustusvoimien tehtävä on antaa
virka-apua siviiliviranomaisille. Liiton lausunnon
mukaan siviiliviranomaisten asiat tulisi
käsitellä siviilitiedustelun kautta.
Perusoikeudet vaakakupissa