24 ADVOK A AT TI / 6-2017 laajakulma
"KUN IHMINEN JOUTUU ITSE KERRAN ELÄMÄSSÄÄN
ESITUTKINNAN KOHTEEKSI, NIIN HUOMAA, ETTÄ EHKÄ
OLISI OLLUT IHAN KIVA PITÄÄ JOKIN
ASIA OMANA TIETONA - VAIKKA
KYSYMYS EI OLISI EDES KOVIN
VAKAVISTA ASIOISTA."
massavalvonnalla olisi kaivettu esiin jotain sellaista, mikä
ei olisi muuten tullut tietoon.
Massiivisesta valvonnasta kertyvässä valtavassa tietomäärässä
on von Willebrandin mielestä myös mahdollisuuksia
vakaville, jopa demokratiaa uhkaaville väärinkäytöksille.
– Mitä enemmän tietoa on tallessa ja mitä helpommin
siihen pääsee käsiksi, sitä suurempi on riski, että tietoa
käytetään väärin, pahimmassa tapauksessa poliittisiin tarkoitusperiin.
Se on heti paljon vaikeampaa, jos välissä pitää
tehdä perusteltu hakemus tuomioistuimelle.
Toinen magneetti väärinkäytöksille voi von Willebrandin
mukaan olla tiedustelulakien myötä luotavaksi ehdotettu sotilastiedustelun
tietojärjestelmä, johon voitaisiin kerätä henkilöiden
tietoja yhteensä 26 eri rekisteristä ja tietolähteestä.
Asianajajaliiton lausunnossa muistutetaan, että esimerkiksi
poliisin EPRI-rekisterin pidossa on kohdattu ongelmia,
joita voi tulla vastaan myös tämän tietojärjestelmän kohdalla:
tietoja katsotaan perusteitta, kirjataan epäasiallisin
perustein tai jopa vuodetaan julkisuuteen.
– Sotilastiedustelun tietojärjestelmässä tietojen säilytysaika
voi olla merkittävästi pidempi kuin lähderekisterissä
– se, mikä on ulosottorekisteristä poistunut jo hyvän aikaa
sitten, voi näkyä vielä sotilastiedustelun tietojärjestelmässä.
Tämän rekisterin säilytysaika voi olla yksityisen henkilön
kannalta ikuinen. Asianajajaliitto lausui, että tietojen säilytysajan
tulisi olla sama kuin alkuperäisissä rekistereissä,
toteaa von Willebrand.
Jussi Sarvikiven mukaan massiivista tiedustelua ja tietojen
keräämistä ei voida perustella sillä, ettei ihmisellä, joka ei
ole tehnyt mitään väärää, ole myöskään mitään salattavaa.
– Kun ihminen joutuu itse kerran elämässään esitutkinnan
kohteeksi ja siinä kaivellaan kaikki sähköpostit, niin huomaa,
että ehkä olisi ollut ihan kiva pitää jokin asia omana tietonaan
– vaikka kysymys ei olisi edes kovin vakavista asioista.
YLIMÄÄRÄISTÄ TIETOA | Tiedustelutoiminnalla voidaan
päästä käsiksi myös sellaiseen tietoon, jota sillä ei ole tavoiteltu.
Fredman antaa yksinkertaisen esimerkin niin sanotusta
ylimääräisestä tiedosta.
– Puolustusvoimien yksikössä epäillään olevan tietovuotoja.
Yksikön tietoliikenteen seuraamiseen myönnetään
lupa ja kun näitä yhteyksiä ruvetaan seuraamaan, tietovirrasta
ilmeneekin, että upseeri on ollut päivystysvuorossa
humalassa. Tästä tiedosta käynnistyy esitutkinta niin
yksinkertaisista asioista kuin virkarikos ja rattijuopumus
virantoimituksessa.
Tiedustelulain mietinnöissä on kaavailtu sääntelyä sille,
millä tavoin ylimääräistä tietoa voidaan luovuttaa muun
kuin tiedustelun käyttöön. Toistaiseksi näyttää siltä, että
tietojen luovuttaminen tulee olemaan viranomaisen harkinnassa.
Tuomioistuin ei pysty sitä kontrolloimaan, koska
luovuttamispäätöksistä ei ole raportointi- tai kirjaamisvelvoitetta.
Mietintöjen perusteella näyttää myös siltä, että
tietoa voidaan luovuttaa myös hyvin lievienkin rikosten
esitutkinnan käynnistämiseksi.
Siis ensin säädetään laki, jossa määritellään tietty kynnys
tiedustelutoiminnalle. Kun tätä lakia käyttämällä löytyy
muuta kuin tavoiteltua tietoa, sen perusteella voidaan aloittaa
myös lievemmän rikoksen esitutkinta. Sisäministeriön
työryhmän mietinnön mukaan näin voitaisiin tehdä, jos lievemmän
rikoksen vähimmäisrangaistusmaksimi on kolme
vuotta jo toteutuneiden rikosten osalta. Tämä ei vaikuta
Jussi Sarvikiven mielestä kovin balansoidulta ajatukselta.
– Jossain vaiheessa on lakia säädettäessä oikeasti ajateltu,
mikä on yksityisyyden suojan ja rikostutkinnan tarpeiden
välinen suhde. Tämän mietinnön mukaan esimerkiksi rekisterimerkintärikoksen
tutkintaan voitaisiin kuitenkin
käyttää tietoa, joka on saatu tiedustelulainsäädännön mahdollistamilla
menetelmillä.
TIETOTURVAN SÄÄNTELY ON KILPAILUVALTTI | Martin von
Willebrand toteaa, että Suomen hyvä tietosuoja on tietyille
yrityksille kilpailukykykysymys. Vaikka tiedustelulaki
antaa viranomaisille valtuuksia tietyin perustein tutkia
tietoliikennettä ja myös avata viestejä, se myös osoittaa
tiukat säännöt tällaiselle toiminnalle.
– Jos ei ole sääntelyä, herää epäilyksiä siitä, tapahtuuko
jotain täysin sääntelyn ulkopuolella. Nyt me luomme paitsi
sääntelyn, myös valvonnan sille. Tavallaan tämä lakiehdotus
jopa vahvistaa sitä tilannetta ja viestiä, että tietosuoja
on Suomessa hyvällä tasolla kansainvälisessä vertailussa.
Kun maailmalla on tullut esiin erilaisia paljastuksia valtioiden
tiedustelutoiminnasta, ovat yritykset alkaneet
miettiä, mihin maahan olisi hyvä sijoittua. Siinä mielessä
von Willebrand löytääkin lakimietinnön yksityiskohdista
paljon hyvää.
– Ehdotettu laki ei salli sitä, että määrättäisiin vaikkapa
Suomessa toimiva tietoturvatalo asentamaan takaportteja
omiin tuotteisiinsa; tai että tällaisia voitaisiin ujuttaa salaa
yritysten tuotteisiin tai teknisiin standardeihin. Yhdysvalloissa
viranomaiset ovat raporttien mukaan salaa ujuttaneet
takaportteja. Suomessa voidaan yhä lähteä siitä, että Suomessa
ei heikennetä tietoturvaa. Tämä on erittäin tärkeää
Suomessa toimivien tietoturvatalojen ja Suomeen sijoittavien
tahojen kannalta.