ADVOK A AT T I / 6-2 017 17 henkilö kuvassa
Suora linja
yliopistoon
Helsingin yliopisto haluaa
Maailman ensimmäinen asianajajaoikeuden työelämäprofessori
Tuomas Lehtinen tuo työelämätietoutta yliopisto-opiskelijoille.
Yksi tavoitteista on lisätä asianajajan ammatin houkuttelevuutta
opiskelijoiden silmissä.
TEKSTI KIRSI HYTÖNEN // KUVAT MIKKO KAUPPINEN
tiivistää yhteistyötä työelämän
suuntaan. Konkreettisena
osoituksena
tästä oli päätös nimittää
neljä työelämäprofessoria
(professor of practice).
Asianajajaoikeuden työelämäprofessoriksi
kutsuttiin
Asianajotoimisto Castrén & Snellmanin osakas
Tuomas Lehtinen. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta,
kun missään maassa nimitettiin työelämäprofessori asianajajaoikeuden
alalle.
Valintakriteereinä olivat meriitit niin työelämästä kuin
akateemiselta puoleltakin. Lehtisellä nuo molemmat ovat
vahvoja. Hänellä on pitkä ura asianajajana ja vankka kokemus
muun muassa kansainväliseen rakentamiseen ja projekteihin
liittyvistä sopimusoikeudellisista kysymyksistä,
riitojen ratkaisemisesta ja rahoituksesta sekä riita-asioihin
liittyvästä oikeudellisesta neuvonnasta tuomioistuimissa
ja välimiesoikeuksissa. Lehtinen väitteli oikeustieteen
tohtoriksi Turun yliopistossa vuonna 2006 kansainvälisen
kaupan liikesopimuksista ja maksujärjestelmistä.
Työelämäprofessuurin rahoittajina toimivat Suomen
Asianajajaliitto ja Suomen Asianajajaliiton Säätiö. Päätöksen
työelämäprofessorin valinnasta teki Helsingin yliopiston
oikeustieteellinen tiedekunta.
– Ensinnäkin oli suuri kunnia, että minua pyydettiin tähän
tehtävään. Ei tullut edes mieleeni kieltäytyä, sillä arvostan
yliopistomaailmaa ja pidän opettamisesta. Niin kliseiseltä
kuin se ehkä kuulostaakin, niin nuorissa näkyy tulevaisuus
ja heidän kanssaan on mukava tehdä töitä, hän perustelee.
Lehtisellä on pitkä kokemus opettamisesta, sillä hän
on Turun yliopiston sopimusoikeuden ja kansainvälisen
kauppaoikeuden dosentti ja on opettanut yliopistoissa
Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä sekä eri tilaisuuksissa
vuosittain noin 50–100 tuntia. Tämän lisäksi hän on
pitänyt aika ajoin koulutuksia kollegoille.
NIMITYS EI TUO mullistavia muutoksia Lehtisen elämään,
sillä hän jatkaa sekä asianajo- että opetustyötä.
– Töiden yhteensovittaminen ei ole jatkossa sen vaikeampaa
kuin nytkään. Yliopistomaailma on minulle mieluisa.
Konkreettisestikin siirtyminen paikasta toiseen on helppoa,
koska yliopiston työhuoneelleni ei ole työpaikaltani
matkaa kuin kolmesataa metriä, hän mainitsee.
Hänelle on tärkeää, että virkaan sisältyvä opetusvelvollisuus
on valtakunnallinen eli hän saa jatkaa opettamista
muuallakin kuin Helsingissä.
– Asianajajan palveluita tarvitaan muuallakin kuin suurimmissa
kasvukeskuksissa. On lisättävä tietoisuutta, että
asianajaja voi tehdä työtä myös pienemmiltä paikkakunnilta
käsin, jotta asianajajat uskaltavat perustaa toimistoja ja
tarjota palveluita ympäri Suomea, hän sanoo painokkaasti.
KOSKA KYSEESSÄ on alan ensimmäinen työelämäprofessuuri,
ei ole valmista kaavaa, mitä pitäisi tehdä ja miten.
Toimenkuva hioutuu matkan varrella, mutta joitakin visioita
Lehtisellä on jo. Hän ei ainakaan aio olla professori, joka
sulkeutuu työhuoneeseensa tekemään suurta tutkimusta,
oppikirjaa tai muuta vastaavaa isoa projektia.
– Ei minua ole kutsuttu tähän toimeen ainoastaan kirjoittamaan,
vaan myös tuomaan akateemista maailmaa ja
työelämää lähemmäksi toisiaan. Kirjoitan toki opetusmateriaalia
ja mahdollisesti artikkeleita, mutta ennen kaikkea
tehtäväni on opettaa sekä ohjata tutkimusten, kuten
tieteellisten opinnäytteiden, tekijöitä.
Yksi Lehtisen pitkän tähtäimen haaveista on päästä
ohjaamaan opiskelijoita väitöskirjan teossa.
– Tuomareiden, syyttäjien ja poliisin tehtävistä on tehty
tutkimuksia, mutta asianajajaoikeudesta hyvin vähän.
Lienee yltiöpositiivista toivoa, että tällainen väitöskirja
ehtisi valmistua viisivuotisen työelämäprofessuurini aikana,
mutta jospa joku innostuisi ainakin aloittamaan
sellaisen, hän haaveilee.