dership) kansainvälisessä järjestelmäs-sä.
Biden näkee Trumpin rapauttaneen
maan kansainvälistä asemaa kyseen-alaistamalla
USA:n sitoutumista liit-tolaisten
puolustukseen, pystyttämällä
tuontitulleja, irtautumalla kansainväli-sistä
sitoumuksista sekä jättämällä arvot
taka-alalle ulkopolitiikassaan. Bidenin
mukaan nämä toimet ovat lisäksi hyö-dyttäneet
USA:n autoritaarisia suur-valtakilpailijoita
Kiinaa ja Venäjää sekä
vaikeuttaneet entisestään esimerkiksi
ilmastonmuutoksen ja pandemioiden
vastaista taistelua.
Bidenin ehdot-tama
korjausliike
koostuu Yhdysval-tojen
paluusta ak-tiivisen
diplomatian
ja monenvälisyyden
tielle sekä ”vapaal-le
maailmalle” tär-keiden
arvojen puo-lustajaksi.
Tässä
yhtälössä kunnioi-tus
palautuu paitsi
teoilla – USA palai-si
Pariisin ilmasto-sopimuksen,
Iranin
ydinsopimuksen ja
WHO:n piiriin –
myös uskottavan ja hyveellisen johta-juusroolin
omaksumalla.
Pyrkimyksenä ei siis olisi voittojen
ja ”parempien diilien” saavuttaminen
vaan globaaliongelmien ratkaiseminen
ja autoritarismin haastaminen yhteis-työssä
liberaalit ja demokraattiset arvot
omaavien liittolaisten ja kumppaneiden
kanssa. Kunnioituksen suhde valtare-sursseihin
ja voitokkaaseen maineeseen
on Bidenin ajatusmallissa epäsuorem-pi
kuin Trumpilla: vastuullinen ja luo-tettava
maine sekä yhteiset arvot ovat
keskeisessä asemassa kunnioituksen
luomisessa.
Suunnanmuutos vaatii
demokratian eheytymisen
Miten näitä eriäviä kunnioituskäsityksiä
sitten tulisi tulkita, kun tarkastellaan
USA:n roolia kansainvälisessä järjestel-mässä
nyt ja tulevaisuudessa? Trumpin
kunnioituskäsityksen keskeisin ongelma
on sen yksioikoi-suus;
se ei ota huo-mioon
kunnioituk-sen
rakentumista
eri tavoilla erilai-sissa
sosiaalisissa
suhteissa. On toki
mahdollista, että
Venäjän, Kiinan tai
Iranin kunnioitus
Yhdysvaltoja koh-taan
jopa lisään-tyy,
jos Trump
pönkittää valtare-sursseja,
pystyttää
tulleja tai asettaa
pakotteita. Nämä
toimet osoittavat
Yhdysvaltojen olevan valmis pelaamaan
kovilla panoksilla maailmassa, jossa
suurvaltakilpailusta on tullut arkipäivää.
Kyseiset keinot eivät kuitenkaan ole
herättäneet kunnioitusta liittolaisis-sa
ja kumppaneissa. Tämä näkyy pait-si
toistuvina valtionjohtajien Trumpia
kritisoivina ulostuloina myös kansain-välisissä
mielipidemittauksissa. Trump
kärsii eurooppalaisten keskuudessa sy-västä
epäluottamusta, ja myös mielikuva
Yhdysvalloista on muuttunut vanhalla
mantereella negatiivisemmaksi. Neljä
vuotta lisää trumpilaista ”kunnioituksen
politiikkaa” heikentäisi tärkeitä liitto-laissuhteita
entisestään.
Biden puolestaan ymmärtää, että
kunnioitus – erityisesti vastavuoroi-nen
kunnioitus – on omiaan lisäämään
valtioiden välistä luottamusta ja yhteis-työhalukkuutta.
Liittolaisille epäsuositun
Trumpin vaihtuminen arvojohtajuuden
ja monenvälisyyden viestiä rummutta-vaan
Bideniin olisi helpotus. Viimeiset
3,5 vuotta ovat kuitenkin osoittaneet,
että sisäpoliittisen jakautumisen myötä
ennen vallinnut yhteisymmärrys Yh-dysvaltojen
kansainvälispoliittisen joh-tajuusroolin
tärkeydestä on menetetty.
Mikäli kehityssuunta ei muutu, ai-empaa
suuremmasta heilahtelusta ul-ko-
ja turvallisuuspolitiikassa presi-denttikausien
välillä tulee uusi normaali.
Ovatko USA:n liittolaiset ja ystävät val-miita
tunnustamaan Bidenin tavoittele-man
kunnioitetun johtajuusaseman, jos
on olemassa uhka, että neljän vuoden
kuluttua Valkoiseen taloon valitaan uu-si
yhteistyön taimet tallova demagogi?
Kuten Biden itsekin myöntää, ulkopo-liittinen
kurssinmuutos on väkisinkin
sidoksissa amerikkalaisen demokratian
eheyttämiseen. Tähän tehtävään ei to-dennäköisesti
yksi presidenttikausi riitä.
Ville Sinkkonen on tutkija Ulkopoliittisen
instituutin Yhdysvaltojen politiikan ja val-lan
tutkimuskeskuksessa. Näkemykset ovat
kirjoittajan omia.
Bidenin ehdottama
korjausliike koostuu
Yhdysvaltojen paluusta
aktiivisen diplomatian
ja monenvälisyyden
tielle sekä ”vapaalle
maailmalle” tärkeiden
arvojen puolustajaksi.
© ISTOCK BY GETTYIMAGES / LANCE LARSON
SAM MAGAZINE 3/20 | 7