Joulukuussa 2019 Ylellä ilmes-tyneessä
presidentti Mauno
Koivistoa käsittelevässä doku-menttisarjassa
oli virhe. Toisin
kuin mainion sarjan kolmas
osa esitti, pääministerinä
1960-luvun lopulla toiminut
Koivisto ei ollut vakiovieras suositussa
viihteellisessä ajankohtaisohjelmassa
Jatkoaika, vaan vieraili ohjelmassa vain
kerran syksyllä 1968.
1960-luvun lopulla pääministerille ei
ehkä olisikaan ollut soveliasta esiintyä
viihdeohjelman vakiokasvona. Nyt sen
sijaan Valkoisessa talossa istuu entinen
tosi-tv-tähti, jonka kampanjatilaisuuk-sissa
sekoittuu herätysliikkeen hurmos
ja ilkeämielinen stand up. Unelias-Joe
ja Kiero-Hillary ovat osa pilkkanimien
kavalkadia, jolla Trump rakentaa kon-flikteihin
perustuvaa draamaa ja karri-koi
vastustajansa yhden oletetun piir-teen
perusteella. Ja liberaalit satiirikot
ja kansalaiset antavat samalla mitalla
presidentille takaisin televisiossa ja so-siaalisessa
mediassa.
Koiviston vierailun ja Trumpin va-linnan
välissä on noin puoli vuosisataa,
jonka aikana politiikan mediajulkisuus
on vähitellen viihteellistynyt. Myös po-litiikkaa
käsittelevien humorististen si-sältöjen
määrä on lisääntynyt ja samalla
uudenlaisia asian ja viihteen hybrideitä
on syntynyt.
Tutkin väitöskirjassani, kuinka satii-rikot,
poliitikot, aktivistit ja kansalaiset
käyttävät poliittista huumoria julkisessa
viestinnässään nykymediassa. Esitän,
että poliittisen huumorin lisääntymi-nen
johtuu useista toisiinsa liittyvis-tä
globaaleista kehityskuluista, joista
kolme keskeistä ovat mediaympäristön
kaupallistuminen, digitaalisen median
nousu ja populismin voittokulku.
Tv-satiirin terävöityminen
Suomalaisen ja yhdysvaltalaisen poliit-tisen
tv-satiirin puolivuosisataiset his-toriat
ovat kulkeneet kepeän viihteelli-sestä
vinoilusta kohti suorasukaisempaa,
ajankohtaisempaa ja väitteensä parem-min
perustelevaa esittämistä. Kehitys ei
kuitenkaan ole ollut suoraviivaista, vaan
mukaan mahtuu pyrähdyksiä ja vuosien
suvantovaiheita.
Poliittinen satiiri oli 1960-70-luvuil-la
usein upotettu osaksi komediaohjel-mia.
Esimerkiksi Suomen ensimmäinen
satiirisarja Tuulimylly (1964-1965) oli
makasiiniohjelma, joka koostui sket-seistä,
piilokamerapiloista ja julkkis-haastatteluista.
Tv-satiirin tekeminen
vaikeutui Yleisradiossa 1970-luvulla.
Janne Zareff kuvaa tuoreessa kirjassaan
Kuinka vallalle nauretaan: Poliittinen sa-tiiri
suomalaisessa televisiossa 1970-lu-vun
alkupuolta “satiirilamana”, jolloin
Yleisradion poliitikoista koostuvan oh-jelmaneuvoston
suhtautuminen satii-riin
oli nuivimmillaan, ja ohjelmia jopa
hyllytettiin.
Mediamarkkinoiden avautumisen
ja tekijöiden muotokokeilujen myö-tä
1980-luvulta lähtien yleisöt saivat
kuitenkin tottua kärkevämpään ilmai-suun.
Tunnettuja Suomessa satiireja
olivat muun muassa Hukkaputki (Yle,
1981-1983), Hyvät herrat (Kolmoskanava,
Poliittinen satiiri
oli 1960-70-luvuilla
usein upotettu osaksi
komediaohjelmia.
MTV3, 1991-1996), Frank Pappa Show ja
Iltalypsy (Yle, 1993-2001). Yhdysvalloissa
Simpsonit (1989-, FOX) oli merkittävä
sarja tulevan kannalta. Vaikka ohjelma
käsitteli vain harvoin suoraan politiik-ka,
sen kaupallinen menestys ja ame-rikkalaisen
elämän kokonaisvaltainen
satiiri siivittivät tietä uusille poliittisille
satiireille.
Yksi uuden vuosituhannen merkittä-vimmistä
satiiriohjelmista oli yhdysval-talainen
23 Emmy-palkintoa ja kriitikoi-den
kehuja kahminut The Daily Show With
Jon Stewart (Comedy Central, 1999-2015).
Ohjelman pääosiot olivat Stewartin ja
videoaineiston ”dialogiin” pohjautuvia
esseemäisiä revittelyjä viikon ajankoh-taisista
aiheista. Tutkijat hehkuttivat
ohjelmaa uudenlaisena politiikan jour-nalismina.
Ympäri maailmaa levinneen
konseptin Suomeen toivat syksyllä 2014
Tuomas Peltomäen vetämä Uutisraportti
(HSTV, 2014-2017) ja Jukka Lindströ-min
isännöimä Noin viikon uutiset (Yle,
2014-2017). Sittemmin The Daily Show’n
entinen ”kirjeenvaihtaja” John Oliver
tuotantoryhmineen ovat vieneet for-maattia
vielä lähemmäksi itsenäistä tut-kivaa
journalismia ajankohtaissatiirissa
Last Week Tonight (HBO, 2014-).
Meemisotureita ja huumorikohuja
Tv-satiiri oli 2000-luvulle saakka pi-lakuvien,
pakinoiden, stand upin ja sa-tiirilehtien
ohella näkyvin poliittisen
© ISTOCK BY GETTYIMAGES / ROMAN TIRASPOLSKY
Populismin ja
huumorin
yhdistäminen on
ollut usein
menestyksekäs
resepti käytännössä.
SAM MAGAZINE 3/20 | 41