Vuonna 1975 aloittanut Saturday Night Live on yksi Yhdysvaltojen pitkäikäisimmistä poliittisista satiireista. Se kuvataan New Yorkin Rockefeller Pla-zan
Comcast-nimisessä rakennuksessa, joka tunnetaan myös nimellä 30 Rock.
huumorin muoto, ja julkisuudessa poli-tiikasta
irvailivat lähinnä ammattikoo-mikot
ja muutamat toimittajat. Tämä
asetelma muuttui digitaalisen median
nousun myötä. Nykyään periaatteessa
kuka tahansa älypuhelimen omistaja
voi julkaista aivoituksiaan ohi lehdistön
portinvartijoiden. Osa sisältövirrasta on
viatonta hupailua, osa tietoista strate-gista
viestintää ja osa näiden sekoitusta.
Digiajan avoimuus synnyttää tahat-tomia
ja tahallisia huumorikohuja. Julk-kisten
ja yksityishenkilöiden vitsiksi
tarkoitetut nettijulkaisut ovat nousseet
kiistojen kohteeksi ja johtaneet jopa pot-kuihin.
Myös vanhoja tekemisiä nos-tetaan
uudelleen arvioinnin kohteeksi.
Esimerkiksi pari vuotta sitten Disney
hyllytti amerikkalaisohjaaja James Gun-nin
hänen vanhojen muun muassa pe-dofiliasta
vitsailevien tviittien vuoksi.
Toisaalta jotkut mainostajat, poliitikot
ja aktivistit käyttävät sosiaalisessa me-diassa
provosoivaa huumoria tarkoituk-sella
saadakseen huomiota itselleen tai
aatteelleen ja tuotteilleen.
Digialustat toimivat myös uusien po-liittisten
liikkeiden ajatus- ja identiteet-tihautomoina,
joissa huumorilla ja ul-koryhmien
pilkalla on usein suuri rooli.
Esimerkiksi Arabikevään tai Occupy Wall
Streetin liberaalit aktivistit värittivät
viestintäänsä päättäjiä ja virkavallan
toimintaa kritisoivalla meemivirralla.
Vastaavasti Trumpia tukeneen äärioike-istolaisen
Alt-Right -liikkeen keskiössä
on ollut räävitön pilkka. Erona on, että
osassa äärioikeistolaisessa satiirissa pil-kan
kohteena ovat vasemmiston ohella
vähemmistöt, mikä on ristiriidassa libe-raalin
demokratian perusarvojen kanssa.
Populistin samettipyssy
Populismi ja poliittinen huumori sopivat
hyvin yhteen, sillä molemmissa vies-tintätavoissa
keskeistä on moralisoiva
kritiikki ja vastustajien pilkka. Kriittinen
vastustajien pilkka vahvistaa vastak-kainasettelua
meidän ja typerien tai mo-raalittomien
muiden välillä. Räväköillä
lausunnoilla saa myös usein ilmaista
mediahuomiota ja lehdistön negatiivi-nen
uutisointi voi vahvistaa populistien
rakentamaa altavastaaja-asetelmaa.
Populistisen viestinnän ytimessä
ovat kansakeskeisyys ja eliittivastai-suus,
jotka yhdistyvät joissain liikkeissä
myös muukalaisvihamielisyydeksi. Re-pertuaariin
kuuluvat usein kriisipuhe,
tunteellisuus ja yksinkertaistaminen.
Tällaiseen viestintään sopii hyvin liioit-
Olennaista on tunnistaa,
että erilaiset poliittisen
huumorin muodot ja
tavat kuluttaa sitä voivat
johtaa erilaisiin
seurauksiin.
© ISTOCK BY GETTYIMAGES / SEANPAVONEPHOTO
42 | SAM MAGAZINE 3/20