Bannackin pääkatu on 400 metriä pitkä.
Bannackissa siirtyy
suoraan menneeseen
Bannackin kaupunki lepää auringonpaisteessa vehreiden kukkuloiden keskellä
Montanaa. Näyttää siltä kuin asukkaat olisi kutsuttu nopeasti pois, ja kodit vain
odottavat heidän paluutaan.
Alun perin Bannackin puoli muodostui etelävaltioi-ta
kannattavien henkilöiden asumuksista, ja jenkkien
puoli kohosi kaupungin eteläpuolelle. Yankee Flatsin ja
Bannackin rajat kuitenkin hävisivät, kun kullankaivajat
muokkasivat jokivartta.
Kylmää oppia
Kävelen aavekaupungin raittia. Tunnelmaa on vaikeaa
kuvata. Mieli täyttyy alakulosta, kaikki nämä tyhjät
talot ja ihmisten mennyt toivo paremmasta.
Mainareiden hökkelit eivät olleet juuri koirankop-pia
kummempia. Mutta kaupungissa oli varsin hyvän-kokoisiakin
asumuksia. Esimerkiksi lääkärin talossa
pystyi pitkäkin mies seisomaan suorassa, ja useaan
TEKSTI JA KUVAT: EEVA VÄNSKÄ
Bannack on ehkä Yhdysvaltain parhaiten säi-lynyt
aavekaupunki. Se syntyi vuonna 1862,
kun Grasshopper Creekistä löydettiin kultaa.
Sana levisi nopeasti, ja pian paikalle nousi
mainareiden Bannock. Vain vuodessa alkeel-lisesta
valtausalueesta kasvoi 3000 asukkaan kaupunki.
Kaupungin kirjoitusasu oli tosiaan aluksi Bannock,
o-kirjaimella. Kun yhteisöön saatiin postitoimisto,
siitä piti ilmoittaa Washingtoniin. Matkalla o-kirjain
muuttui a:ksi ja siitä lähtien Bannock on ollut Bannack.
Kaupunki sijaitsee vajaan kahden kilometrin kor-keudessa.
Ilma on kuivaa, ja sadetta tulee vuosittain
vähän. Alue on pinta-alaltaan 65 000 aaria, ja se on
tätä nykyä suojeltu kohde.
38 | SAM MAGAZINE 3/20