huoneeseen mahtui ylellisyystavaroita,
kuten piano.
Koulurakennus on aikanaan ollut
laudoitukseltaan kauniin valkoinen. Talo
rakennettiin tarpeeseen, kun koululaiset
eivät enää mahtuneet opettajan kotiin
oppia hakemaan. Koulu toimi uusissa
tiloissaan vuodesta 1874 eteenpäin lähes
70 vuoden ajan. Opettajan tehtävänä oli
hakea muun muassa puita kamiinaa var-ten.
Varsinkin talvella olosuhteet olivat
kaikkea muuta kuin hyvät: lumi tuprusi
sisään laudoituksen välistä.
Ylhäällä kukkulalla, kaupungin ylä-puolella
sijaitsee vanha hautausmaa.
Aika on pysähtynyt, vain heinäsirkko-jen
siritys ja tuulenvire elävät hetkessä.
Nuoren naisen hauta pysäyttää. Jon-kun
bannackilaisen vaimo on kuollut
22-vuotiaana.
Kaikilla ei ole edes hautakiveä. Tätä
hautausmaata käytettiin vuosina 1862–
1880. Kaupungin edustalla sijaitseval-la
hautuumaalla on yli 60 merkittyä
hautaa; se oli käytössä vuodesta 1876
eteenpäin.
Aaveiden kaupunki
Hiivin pääkatua ylemmäs. Vasemmal-la
kohoaa ylväs tiilirakennus, hotelli
Meade.
Astun sisään. Oikealla puolella ko-hoaa
vaikuttava portaikko, seinistä roik-kuu
rippeitä vanhoista tapeteista. Ho-telli
toimi aluksi oikeustalona. Vuonna
1890 tohtori John Singleton Meade osti
rakennuksen ja muutti sen hotelliksi.
Hotelli Meade on tunnettu siitä, että
siellä tehdään runsaasti havaintoja yli-luonnollisista
ilmiöistä. Yksi useimmin
nähtyjä aaveita Bannackissa on Dorothy,
joka hukkui teini-ikäisenä läheiseen jo-keen.
Moni aavekaupunkiin tutustuja on
nähnyt tytön vanhanaikaisessa sinises-sä
mekossa – tietämättä, että Dorothy
kuoli sukupolvia sitten.
Pääkadun loppupäässä sijaitsee vaa-timattoman
näköinen talo, joka oli en-simmäisten
bannackilaisten asuinkäy-tössä.
Sittemmin talossa asui Amede
Bessette, joka oli lopulta viimeisiä jäl-jellä
olevia alkuperäisasukkaita, kunnes
kuoli 1919.
1900-luvun alussa Bannackissa rie-hui
tauteja, ja Bessetten talossa pidettiin
karanteenia. Talo sai lisänimen ”Itke-vien
lasten talo”, koska uskotaan, että
siellä menehtyneet lapset kummittele-vat
edelleen.
Toivon voimalla
Elämä Bannackissa oli kovaa. Jo muut-tomatka
eräsaloille oli monille valtava
koettelemus. Silti ihmiset uskoivat it-seensä
ja toivoivat rikastuvansa. Ehkä
juuri usko ja toivo olivat erämaiden asut-tamisen
tärkein pohja. Aineellisen elä-män
tarpeet tulivat vasta toisella sijalla.
Esimerkkinä arjen kovuudesta on
erään bannackilaisen äidin tarina. Hän
ei uskaltanut nukkua yöllä, vaan kä-vi
jatkuvasti tarkistamassa, että peitto
oli pysynyt lasten päällä. Peitteet olivat
jäähileen peitossa, talviset olosuhteet
olivat erittäin karut.
Kaikilla asukkailla ei ollut minkään-laista
hökkeliä suojanaan. Kullankaivajat
olivat sulan aikana liian kiireisiä huo-lehtimaan
asumisen kaltaisista epäolen-naisuuksista.
Kun joen vesi kylmeni ja
lopulta jäätyi, piti heidänkin hankkia
kiireesti suojaa itselleen.
Pahantekijät
Bannack toimi myös monenkirjavan
lainsuojattomien joukon tukikohtana.
Pian kaupungin asukkaat kyllästyivät
riehuviin ryöstelijöihin ja palkkasivat
järjestystä pitämään uuden sheriffin,
Henry Plummerin. Kaupungin asukkaat
eivät tienneet tai välittäneet siitä, että
Plummer oli itsekin istunut vankilassa.
Heti virkaan valintansa jälkeen Henry
Plummer keräsi kasaan oman joukkionsa
nimeltä Viattomat. Nimi tulee kuuleman
mukaan siitä, että kun joukkion jäse-net
itse syyllistyivät laittomuuksiin, he
kiinni otettaessa aina vannoivat syyt-tömyyttään.
Hotelli Meade on Montanan ensimmäinen tiili-talo.
Se rakennettiin vuonna 1875.
Plummerin ”tieagentit” terrorisoi-vat
mainarileirejä kahdeksan kuukautta.
Sinä aikana joukkio ryösti ja murhasi
yli sata ihmistä. Kaupungin asukkaat
kyllästyivät joukon riehuntaan, ja 1864
vuoden alussa 24 jäsentä Viattomista
teloitettiin, mukaan lukien heidän väi-tetty
johtajansa Plummer.
Elämää suurempaa
Toisen maailmansodan syttyessä kaik-ki
sotatoiminnan kannalta epäolennai-nen
kaivostoiminta kiellettiin. Se oli
Bannackin kuolinisku, kaikki kaivokset
suljettiin.
Sodan jälkeen talous lähti kasvuun ja
työpaikkoja syntyi muualle. Kullan hinta
oli alhaalla. Bannackin kaivostoiminta ei
enää koskaan elpynyt. Kaupungin asuk-kaat
hakeutuivat työpaikkojen perässä
muualle, ja jättivät jälkeensä vain tyhjät
talot ja tuuliset pihat.
Kesäisin kaupunki täyttyy turisteista,
muuten Bannackissa ei asu ketään, ei ole
asunut sitten 1950-luvun. Kultaryntäys
oli ohi 1880-luvulla, ja sen sijaan maa-talous
ja kauppa vahvistivat asemiaan.
Toivottavasti kaupunki säilyy jäl-kipolville,
historia on täällä uskomat-tomasti
läsnä. Menneen käsin koske-teltavasta
ilmapiiristä on muodostunut
jotain tätä elämää suurempaa.
Eeva Vänskä on pitkän linjan toimittaja,
jonka yksi keskeisiä kiinnostuksen kohteitani
on Yhdysvallat. Vänskän suosikkiosavaltioita
ovat Arizona, Colorado ja Montana, joiden
villi luonto ja Kalliovuoret jaksavat kiehtoa
vuodesta toiseen.
Vanhalla hautausmaalla aika on kirjaimellisesti
pysähtynyt.
SAM MAGAZINE 3/20 | 39