MYÖS PELLON HIILINIELUUN
KANNATTAA PANOSTAA
Suomi on viherpeittoinen maa. Kasvavia metsiä on 75 % pinta-alasta ja
peltoa 7 %. Kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC jul-kaisi
8.8.2019 maaperän ja maankäytön erikoisraportin, joka alleviivasi
kestävän maankäytön merkitystä taistelussa aavikoitumista, elinympä-ristöjen
heikentymistä ja ilmaston lämpenemistä vastaan.
Raportti otti esille päästöjen lisäksi myös hiilensidonnan, jota
peitteinen ja hyvän kasvukunnon omaava maaperä tuottaa. Raportin
mukaan maatalouden päästöissä on vielä paljon epävarmuutta. Suu-rimman
6
luotettavuuden tuhannet tutkijat raportin taustalla antoivat
peitteiselle maankäytölle.
Peitteistä maankäyttöä harjoitetaan nimenomaan Suomessa
meidän kestävällä metsätaloudella. Maatalous, joka perustuu nurmi-kiertoihin
ja vähennettyyn maan muokkaukseen, bioenergiaan sekä
lannan resurssitehokkaaseen käyttöön ovat niin ikään malliesimerkkejä
ilmastonmuutoksen hillinnässä. Viedään maailmalle vahvuuksiamme –
esimerkin voimalla.
Pellotkin sitovat
Metsiä pidetään hiilidioksidin sitojina ja peltoja kasvihuonekaasujen
päästäjinä. Kasvava puu on näkyvä hiilinielu. Peltokasvien kasvillisuu-teen
sitomaa hiiltä ei ole laskettu, koska sato viedään vuosittain pois.
Maatalousmaan tutkimuksessa on kiinnitetty huomio päästöihin,
hiilidioksidiin, metaaniin ja dityppioksidiin. On aika nähdä myös pellon
hiilensidonta, kun arvioidaan maatalouden ilmastovaikutuksia tai
kehitetään malleja hiilikompensaatioille.
Pellossa on näkymätön ja liian vähän tutkittu hiilinielu. Se on
juuristo, joka on sitä suurempi mitä parempi sato on. Mitä paremmin
maa kasvaa sitä pienempiä ovat myös metaani- ja dityppioksidipääs-töt.
Nämä luonnontieteen perusasiat on nostettava ilmastokeskuste-luun.
Parhaillaan hiilensidonnan todentamiseksi on meneillään monia
tutkimushankkeita. Tuloksia tarvitaan kipeästi, jotta kaikki kaasuvir-rat
- myös sidonta - tulee huomioiduksi, kun hiilijalanjälkilaskureita
kehitetään.
Myös ilmastopolitiikka tarvitsee onnistuakseen enemmän tietoa
kasvien ja maaperän hiilensidonnasta. Luontopohjaisilla ratkaisuilla,
joita maa- ja metsätalous edustavat, tasapainotetaan päästöt. Pellon
rooli hiilensidonnassa on todennettava, jotta politiikkatoimet voidaan
ohjata järkevästi.
Kasvit sitovat ilmakehästä hiiltä niin metsissä
kuin pelloissa
Fotosynteesi eli yhteyttäminen on sama niin metsän puustolla kuin
viljelyskasveilla. Kasvit yhteyttävät ilmakehän hiilidioksidia auringon
energian ja veden avulla. Tuloksena on happea ja biomassaa, jonka
kuiva-aineessa on lähes puolet hiiltä. Kasvit sitovat samalla ravinteita,
eli hiilensidonta ilmakehästä vaatii ravinteensa. Vettä tarvitaan, kun
tuotetaan biomassaa, jossa vettä on jopa 90 %.
Ilmastonmuutos ja sen hillitsemistä ohjaava politiikka on nosta-nut
nämä kasvun perustekijät uuteen merkitykseen. Puun ja ruuan
tuottamisen lisäksi meidän tulee osoittaa, että sidomme hiilidioksidia
ja päästämme kaasuja ilmakehään mahdollisimman vähän viljelytoi-menpiteiden
johdosta. Kun kaikki kaasujen päästöt, jotka lämmitysvai-kutukseltaan
yhteismitallistetaan hiilidioksidin kanssa samoiksi, ovat
samat kuin hiilidioksidin sidonta, ollaan tasoissa eli hiilineutraaleja.
Hiilineutraalisuus on politiikan ykköstavoitteita. Kevään hallitus-neuvotteluissa
rakennettiin politiikkatoimia, jolla saadaan hiilineutraali
ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi. Työtä jatketaan nyt
syksyllä monella rintamalla.
Tuottavilla pelloilla iso merkitys
hiilineutraalisuuden saavuttamisessa
Ilmastopolitiikassa keskitytään ihmistoiminnan aiheuttamiin pääs-töihin.
Teollistumisen alkuajoista ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on
lisääntynyt 270 miljoonasosasta (ppm) tasolle 410 ppm, mikä on
aiheuttanut yli asteen lämpenemisen maapallolla keskimäärin. Jotta
ilmaston lämpeneminen ei ylittäisi keskimäärin 1,5 astetta, tarkoittaen
Suomessa 3 astetta, ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus ei saisi nousta yli
560 ppm. Pitoisuutta on vähennettävä.
Syynä hiilidioksidin lisääntymiseen ilmakehässä on fossiilisten
polttoaineiden käyttö (90 %) ja metsien hävittäminen (10 %). Fossii-listen
päästöistä noin kolmasosa on sitoutunut takaisin maapallon
maa-alueiden kasvillisuuteen. Tämä ei riitä. Vuoteen 2050 mennessä
fossiilisten käytöstä tulisi luopua ja kasvillisuuden hiilensidontaa on
tehostettava, jotta ilmastonmuutos voitaisiin riittävästi torjua. Päästöt
ja sidonta on saatava tasapainoon.
Maa- ja metsätalous on avainroolissa ilmaston lämpenemisen
estämisessä, sillä ne ovat ainoita elinkeinoja, jotka voivat sitoa hiili-