5
MTK-Uusimaan toimistosihteerin kiitokset kolmen
vuosikymmenen yhteistyöstä
Näin lehden välityksellä haluan kiittää teitä kaikkia upeista
yhteistyövuosista, jolloin olen saanut omalta pieneltä
osaltani edesauttaa Uudenmaan viljelijöiden edunvalvon-tatyötä.
Jälkikäteen ihmettelee, että mihin ne vuodet ovat
menneet. Minunkin piti olla Uudenmaan Maatalous-tuottajain
Liitossa (nyk. MTK-Uusimaa) töissä vain vähän
aikaa, mutta liitossa vierähti yli kolmekymmentä vuotta.
Terveydellisistä syistä jouduin luopumaan liiton tehtävistä
syksyllä 2017. Muutos oli minulle suuri sillä tein järjestö-työtä
täydellä sydämellä. Työ ei ollut pelkkää paperien ja
tietokoneen pyöritystä vaan siihen liittyi monien vuosien
sosiaalinen verkosto. Työn kautta olen saanut paljon ystä-viä,
jotka toivon mukaan säilyvät vielä eläkevuosinakin.
MAATILAN TYTTÖ MAAILMALLA
Maatilan arki tuli minulle tutuksi jo lapsuudessa, sillä kotitilani Some-rolla
oli perinteinen karjatila. Aluksi hyvin pieni mutta vanhempieni
ahkeralla työllä siitä tuli sen mittapuun mukaan keskisuuri. Lehmiä ja
kanoja oli 1960-luvulta lähtien. 1980-luvun alussa luovuttiin lehmistä ja
tilalle rakennettiin yhdistelmäsikala. Lisäksi oli häkkikanala. Kun seurasin
vanhempieni kovaa työtahtia, ajattelin, että maatalous ja siihen liittyvät
asiat eivät ole minun juttuni.
Yo-kirjoitusten ja kauppaopiston laskentalinjan jälkeen lähdin Kor-pilahdelle
Alkio-opistoon lukemaan yhteiskunnallisia aineita. Tarkoitus
oli pyrkiä Tampereen yliopistoon. Olin jo lukioaikana kiinnostunut valtio-tieteistä
ja politiikasta. Vuoden aikana suoritin näihin liittyviä opintoja.
Alkio-opisto on keskustalainen kansankorkeakoulu, jossa vieraili esim.
Mauri Pekkarinen ym. keskustavaikuttajia. Innostuin yhä enemmän
politiikan kuvioista. Keväällä Alkio-opiston toimistoon tarvittiin loppu-kaudeksi
toimistotyöntekijää ja rehtori oli jostakin huomannut, että
yo-merkonomina minulla voisi olla näitä taitoja.
Tästä alkoivat ns. toimistotyöt. Kevään aikana kirjoittelin puhtaaksi
todistuksia ym. Usein viereisessä huoneessa työskenteli vähäpuheinen
NKL:n uusi puheenjohtaja Matti Vanhanen.
Valmistauduin työn ohessa pääsykokeisiin mutta suunnitelmiin tuli
muutoksia. Alkio-opiston rehtori kertoi, että Siilinjärven kuntoutumis-keskuksen
perustaja, kansanedustaja Katri-Helena Eskelinen hakee pro-jektisihteeriä.
Olin hieman empiväinen, mutta rehtorin mielestä ehtisin
opiskella myöhemminkin. Tämä voisi olla hieno näköalapaikka.
Ensimmäinen työkomennukseni Siilinjärven Kunnonpaikassa oli
keskustan puoluekokous. En ollut aikaisemmin käynyt Kuopiossa enkä
Siilinjärvellä, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Täytyy ihmetellä miten
yleensä pärjäsin. Minulla ei ollut työkavereita, työkuviot piti itse suunni-tella,
koska johtajat kävivät vain harvoin Kunnonpaikassa. Katri-Helena
oli äidillinen mutta hänellä oli tuolloin ministerikiireet. Katri-Helenan
eläkkeellä oleva veli kävi usein Kunnonpaikassa. Hänen sekä muiden
veteraanien kanssa oli mukava jutella. Koti-ikäväkin vaivasi melko usein.
Onneksi kotipuolesta kävi porukkaa lomilla ja muuten kyläilemässä.
Kuopioon kaupunkina ihastuin ensisilmäyksellä.
Projektisihteerin työnkuvaan kuului myös lomaohjaajan tehtäviä,
joiden kautta matkailuala alkoi kiinnostaa. Hakeuduin Pietarsaareen
opiskelemaan matkailua. Opintojen jälkeen työskentelin jonkun aikaa
matkatoimistossa ja matkanvetäjänä Forsassa. Voin sanoa, että matkailu
on yksi haastavimmista aloista. Työtä tehdään hyvin erilaisten ihmisten
kanssa joka vaatii tosi pitkää pinnaa. Glamour on kaukana vaikka usein
niin luullaankin.
VUODET MTK-UUSIMAASSA
Nyt olisi viimeistään pitänyt palata alkuperäiseen suunnitelmaan
hallinto-opintojen pariin. Jotenkin työelämä oli vienyt mennessään ja
opiskelu ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Äitini oli huo-mannut
Maaseudun Tulevaisuudesta ilmoituksen, että
Uudenmaan Maataloustuottajain Liitto hakee toimistosih-teeriä.
Itse en tuona aikana pahemmin Maastullia lukenut.
En tiennyt koko organisaatiosta mitään. Vanhempani
olivat paikallisen yhdistyksen jäseniä, mutta eivät mukana
luottamustehtävissä. Muistaakseni äiti kannusti hakemaan
paikkaa ja perusteli, että viljelijöiden kanssa olisi hyvä
työskennellä, sillä ne eivät valita pienistä. Tässä asiassa hän
oli oikeassa, jos vertaa esim. matkatoimiston asiakkaita.
Tammikuun kovana pakkaspäivänä (25 astetta) tallus-tin
Simonkadulle haastatteluun joissakin bootseissa, koska
joku on niistä myöhemmin maininnut. Hakijoita oli ollut
47 ja viisi oli kutsuttu haastatteluun. Haastattelun suoritti
työvaliokunta toiminnanjohtajan johdolla. Ei ollut kiva
paikka istua siinä 5 miehen tentattavana posket punaisena pakkasesta
ja jännityksestä.
Työt liitossa alkoivat 1.2.1985 ja loppu on historiaa. Näistä vuosista
ei tarvitse erikseen kertoa, koska ainakin pitkänlinjan luottamushenkilöt
ym. jäsenet ovat eläneet 80-luvun maatalouden kovan nousun, EU:n
tuomat haasteet ja rajun rakennemuutoksen. Kaikista myllerryksistä
huolimatta viljelijöiden ja etenkin luottamushenkilöiden ja toimihenki-löiden
kanssa on ollut mukava työskennellä. Tässä tehtävässä on päässyt
näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, jotka normaali toimistotyössä
neljän seinän sisällä olisi jäänyt haaveeksi.
Omalla kohdallani maatilataustani sekä kaikki opiskelut ja työt en-nen
liittoa ovat antaneet hyvät eväät toimistosihteerin/järjestöassisten-tin
vaativaan tehtävään. Työ on itsenäistä ja tänä päivänä olemme tiimin
yksi jäsen. Tästä kaikesta voimme kiittää järjestöpäällikkö Jyrki Wallinia
(tuleva MTK:n uusi toiminnanjohtaja), joka mahdollisti esim. sen, että
myös toimistosihteerit/virkailijat saivat osallistua toimihenkilöpäiville.
Me konkarit hieman avitimme asiaa ja Jyrki oli tulevaisuuden johtaja.
Vuodet MTK-Uusimaassa ovat olleet hienoa aikaa ja työnantajani
myötämielisyydellä olen voinut yhdistää liiton ja maatilan töitä. Ei yh-tään
kaduta, vaikka opiskelut hallintopuolella jäivätkin. Liiton ja maatilan
paperitöissä on hallinto- ja veropuoli tulleet tutuksi ja politiikan kiemu-roihin
olen päässyt uppoutumaan kunnallisten luottamustehtävieni
kautta.
TAKAISIN MAATILALLE
Olen ikionnellinen, että Rakkaan mieheni Pentin kautta pääsin takaisin
maatilalle ja maaseudun rauhaan. Nyt ymmärrän kasvinviljelytilan arkea
ja matkailualan oppeja voin soveltaa tilan yhteydessä pyöritettävään
mökkivuokraukseen. Suomea on tullut kierrettyä ja ympyrä on sulkeu-tunut.
Tämä viimeinen vuosi on minulle entisestään vahvistanut, kuinka
tärkeää on, että ympärillä on rakkaita ihmisiä. Yli neljä kuukautta sairaa-lassa
opetti, että tuona aikana en tarvinnut omia vaatteitani saatikka
rahaa. Sen sijaan läheisten ihmisten käynnit sairaalassa ja huolenpito
olivat tuiki tärkeitä.
Kiitollisuudella ja kaiholla muistan varsinkin teitä pitkänlinjan luot-tamus-
ja toimihenkilöitä. Vuosien varrella sain tehdä töitä kuuden eri
liiton puheenjohtajan (Martti Kalliola, Heikki Hyrkkö, Juha Heikkilä, Matti
Kalsola, Kallepekka Toivonen, Eerikki Viljanen) sekä kolmen toiminnan-johtajan
(Pentti Piipari, Jyrki Wallin, Jaakko Holsti) kanssa. Erityiskiitos
myös järjestöagrologi Martti Mäkelälle (30-vuoden työkaveruudesta) ja
MTK:n ja liittojen toimihenkilöille.
Pitäkää huolta itsestä, läheisistänne sekä tietysti järjestöstä. Nautti-kaa
jokaisesta päivästä, sillä ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”, edesmen-nyttä
Matti Nykästä lainatakseni. ■
LÄMPIMIN AJATUKSIN
TUULA KERKO-ERVASTO