MAAKUNTAKAAVAEHDOTUS
NÄHTÄVILLE LOKAKUUN
ALUSSA
– MAANOMISTAJAN VALPPAUS VOI PELASTAA 30 VUODEN KAHLEILTA
Kaavatilaisuudessa kaavoittajat eivät saaneet
kehuja maanomistajilta
Uusimaa-kaava 2050 -nimeä kantava maakuntakaavan ehdotus on
tulossa nähtäville lokakuun alussa, näillä näkymin 8.10.2019. Tulles-saan
voimaan se kumoaa kaikki aikaisemmat maakuntakaavat lukuun
ottamatta 4. vaihemaakuntakaavan tuulivoimaratkaisuja.
Valmisteilla oleva maakuntakaava pitää sisällään useita alueva-rauksia,
joiden yhteensovittaminen maa- ja metsätalouden kanssa ei
ole ongelmatonta. Nämä aluevaraukset olivat pääosassa, kun MTK,
SLC ja Metsäkeskus järjestivät maakuntakaavaa koskevan tilaisuu-den
maanomistajille 17.9. Heurekassa. Paikalla oli Uudenmaan liiton
kaavoituksesta ja ELY-keskuksen ympäristöpuolesta vastaavien lisäksi
maanomistajien kanssa tekemisissä olevien sidosryhmien edustajia.
Kaiken kaikkiaan tilaisuus veti toistasataa osallistujaa.
Salin tunnelma oli syystä äreä, sillä maanomistajien osallistaminen
kaavaprosessiin koettiin epäonnistuneen. Paljon keskustelua herätti
myös luonnonsuojelu- ja virkistysalueet.
Kaavoitus ahmii resursseja
maanomistajajärjestöiltä ja Metsäkeskukselta
Kaavoitus vaatii vuosi vuodelta enemmän resursseja Metsäkeskukselta
sekä maanomistajajärjestöiltä, sillä maankäytön muutospaineet ovat
alkaneet kohdentua yhä laajemmin maa- ja metsätalouskäyttöön
osoitetuille maille. Etenkin kasvukeskusten lähialueilla edellä mainit-tuihin
kohdistuu enenevissä määrin muita intressejä. Ja näyttää siltä,
että yhä vähemmän normaalia maa- ja metsätaloutta halutaan tässä
murroksessa sietää.
Merkittävimmät painetta luovat aluevaraukset ovat virkistyskäyttö-
ja luonnonsuojelualueet.
Suojeluvaraukset on tarkoitettu
luonnonsuojelualueiksi
Maakuntakaavaehdotukseen on ripoteltu paljon uusia suojelualueva-rauksia,
joista merkittävä osa on tulossa yksityismaille. Maanomistaja
on oikeutettu korvaukseen perustetusta suojelualueesta, mutta kaava-merkintä
10
ei vielä takaa sitä, että luonnonsuojelualueeksi kaavoitetusta
alueesta tulisi lain voiman saava suojelualue. Eli kansankielellä ilmaistu-na:
kaavoittaja ehdottaa luonnonsuojelualuetta, mutta ELY-keskuksen
viranomainen tarkastaa alueen ja tekee lopullisen päätöksen. Ja senkin
vasta silloin, kun maanomistaja on ottanut ELY-keskukseen yhteyttä ja
pyytänyt suojelupäätöstä alueesta.
Maanomistajan oikeusturva on tässä koetuksella. On mahdol-lista
– ja jopa todennäköistä, että kaavoittajan ja ELY-keskuksen
välille syntyy joissain tapauksissa tulkintaeroja. Ulkopuolisella taholla
teetetyn luontoselvityksen mukaan kaavoittaja voi ehdottaa vaikkapa
20 hehtaarin suojelualuetta. Perusteena käytetään luontoselvityksessä
eriteltyjä suojelua vaativia luontoarvoja. ELY-keskuksen viranomainen
voi todeta, että rajaus on epätarkka ja esitetyt luontoarvot täyttyvät
vain 14 hehtaarin osalta.
Maakuntakaavaan jäänyt 20 hehtaarin oikeusvaikutteinen suoje-lualuevaraus
ei kuitenkaan voi muuttua ennen seuraavaa maakun-tatason
kaavaa. Ja siihen mennee useita vuosikymmeniä. Eli tässä
tapauksessa se kuusi hehtaaria, joka jäi ELY-keskuksen suojelupäätök-sen
jälkeen suojelematta, ei ole kuitenkaan metsätalousmaata, koska
kaavassa se on varattu suojelualueelle. Siellä ei ole edes metsälaki
voimassa. Alue jää siis eräänlaiseen hankalaan välitilaan.
Jos maanomistaja haluaa tehdä tällä kuuden hehtaarin alueella
metsänhoidollisia toimenpiteitä, pitää siihen anoa kunnalta lupa. Ja
on suuri vaara, että lupa evätään tai se tulee tiukoin rajoituksin. Luvan
saannin jälkeenkin on hyvin epävarmaa, että saako leimikkoa myytyä
kenellekään. Metsäyhtiöt välttävät viimeiseen asti saamasta negatii-vista
julkisuutta – ja siihen on suuri riski, jos luonnonsuojelualueeksi
kaavoitetulla alueella toimitaan.
Pahimmassa tapauksessa suojeluehdotukseen johtanut luon-toselvitys
voi olla niin pitkän ajan takaa, että suojeltavaksi esitettyä
luontoarvoa ei kohteelta edes löydy. Tällöin koko suojeluvaraus on
virheellinen, mutta jos kukaan tätä virheellisyyttä ei ehdotusvaiheen
kuulemisten aikana tuo esille, niin virhe jää sellaisenaan maakuntakaa-vaan.
Ja tästä virheestä ei kukaan ota vastuuta. Kaiken lisäksi on irvo-kasta,
että luonnosvaiheessa suojelualueisiin ei ollut mahdollisuutta
yksityiskohtaisesti lausua, sillä luontoselvitysraportin julkaisu myöhäs-tyi
niin paljon, että luonnosvaiheen kuulemisaika kerkesi jo loppua.
Kaavatilaisuudessa kaavoittajat eivät
saaneet kehuja maanomistajilta.