tista ohjelmaa, joka tunnetaan nimellä
”Sopimus Amerikan kanssa.” (Contract
with America). Ohjelma johti läpimurtoon
1994 vaaleissa.
Republikaanit voittivat tuolloin ensimmäisen
kerran vuoden 1952 jälkeen
enemmistön edustajainhuoneen paikoista.
He kasvattivat paikkamääräänsä
peräti 52:lla, mikä oli suurin vaalivoitto
kongressissa vuoden 1948 jälkeen.
Vaalivoitto sinetöi myös etelän valkoisten
piirikuntien luisumisen republikaaneille.
Gingrichin tähti laski neljässä
vuodessa siinä määrin, että 1998
vaaleissa republikaanit saivat pidettyä
edustajainhuoneen enemmistön enää
nipin napin. Gingrich jätti tämän jälkeen
kongressin, mutta jätti sinne pysyvältä
vaikuttavan perinnön. Siitä lähtien
jokaiset vaalit kahden vuoden välein
ovat olleet jännittävä taistelu kongressin
hallinnasta.
Kansa on jakautunut poliittisilta mielipiteiltään
kahteen leiriin. Kongressi
heijastelee tätä jakoa – ja on toisaalta
sen aiheuttaja.
Äänestäjäryhmät ovat jakautuneet
entistä selkeämmin rodullisesti ja maantieteellisesti.
Karkeasti sanottuna mustat
ovat demokraatteja ja republikaaneista
valtaosa on valkoisia. Latinoissa on molempien
puolueiden kannattajia ja paljon
nukkuvia äänestäjiä, joten taistelu heidän
äänistään on yksi 2020 vaalien ilmiöistä.
Republikaaneilla on paljon valtaa etelässä
ja Keskilännessä, kun taas Yhdysvaltain
itä- ja länsiosat ovat leimallisesti
demokraattien laulumaita.
Kansaa jakava presidentti
Vaikka molempien puolueiden sisäisestä
väännöstä puhutaan paljon, lainsäädännön
osalta kongressin poliitikot
muodostavat kaksi varsin homogeenista,
keskenään kilpailevaa ryhmää.
Puoluekanta on tällä hetkellä tärkein
äänestyskäyttäytymistä ohjaava tekijä
Capitol-kukkulalla. Uskollisuutta vannotaan
jo ehdokkaaksi asettuessa: 1994
lähtien molemmat puolueet ohjanneet
keskitetysti ehdokkaidensa kampanjoita.
Tavalliset äänestäjät ovat myös entistä
enemmän puolueuskollisia, myös
presidentin osalta. Donald Trump on
ollut kansaa eniten jakava presidentti
Yhdysvaltain historiassa; vasta tänä syksynä
on alkanut olla merkkejä siitä, että
jatkuvat skandaalit saattavat nakertaa
hänen suosiotaan. Toisaalta Trump ei
ole myöskään hyötynyt maan vahvasta
taloudesta siinä määrin kuin aiemmat
presidentit.
Latinoissa on molempien puolueiden kannattajia
ja paljon nukkuvia äänestäjiä, joten taistelu
heidän äänistään on yksi 2020 vaalien ilmiöistä.
Franklin & Marshall –yliopiston politiikan
professorin Terry Madonnan
mukaan esimerkiksi Pennsylvaniassa ei
ole koskaan aiemmin koettu vastaavaa
äänestäjien sitoutumista kuin Trumpin
kaudella. Tämän vaa´ankieliosavaltion
äänestäjät näyttävät yksinkertaisesti
päättäneen mitä mieltä Trumpista ovat
eivätkä anna uutisten vaikuttaa mielipiteeseensä.
Trumpista joko pidetään
tai ei pidetä.
Sama ilmeisesti pätee Mitch McConnelliin
Kentuckyssa.
Milleniaalit avainasemassa
Muutos on tulossa, mutta se näyttää
tapahtuvan kongressissa muuta yhteiskuntaa
hitaammin. Jo viime syksyn
vaaleissa kongressiin valittiin aiempaa
enemmän nuoria, naisia ja vähemmistöjen
edustajia, mutta ei siinä suhteessa
kuin heidän osuutensa väestöstä
edellyttäisi.
Yhdysvaltalaisissa on tänä vuonna
ensimmäistä kertaa enemmän millenniaaleja,
alle 37-vuotiaita, kuin niin sanottujen
suurten ikäluokkien edustajia,
52-70-vuotiaita. Espanjankielisten
osuus kasvaa koko ajan. Nykyisellä kehitysvauhdilla
heitä on Yhdysvalloissa
jo 2040-luvulla enemmän kuin englanninkielisiä.
Millenniaalien keskuudessa on
enemmän liberaaleja kuin konservatiiveja.
Se selittää myös 77-vuotiaan Mc-
Connellin kiirettä saada tuomaripaikkoja
täytetyiksi.
Mika Hentunen työskentelee Ylen Yhdysvaltojen
kirjeenvaihtajana.
SAM MAGAZINE 4/19 | 13