Miten kesätyö Dellsissä
muutti elämäni?
TEKSTI JA KUVA: VENLA HAKKARAINEN
Vietin kesän 2016 SAM-kesätyöohjelmassa
Wisconsin
Dellsissa uimavalvojana.
Tuon kesän aikana muodostui
niin vahvoja sidoksia Yhdysvaltoihin,
että parin vuoden jälkeen
heräsi halu lähteä takaisin. Tällä kertaa
au pairiksi Minneapolikseen.
Vaikkei Yhdysvaltojen keskilänsi ollutkaan
täysin uusi kohde, osoittautui
sopeutuminen uuteen elämään odotuksiani
hankalammaksi. Au pairina
lasten kanssa työskennellessäni erityisesti
totuttelua vaati amerikkalainen lastenkasvatuskulttuuri.
Keskustellessani
esimerkiksi 9-vuotiaiden hoitolasteni
opettajien kanssa ihmetystä aiheutti se,
kuinka Suomessa lapset kulkevat itsenäisesti
kouluun useitakin kilometrejä
ja kuinka on ihan tavallista, että lapset
leikkivät läheisellä leikkikentällä keskenään.
Suomessa olen tottunut siihen, että
aikuisena saan päättää, mitä ruokapöydässä
tarjotaan. Amerikkalaisessa
isäntäperheessäni mielipide tuli usein
lapsilta, jotka kertoivat myös monesti
hyvinkin tarkat ohjeet ruoanlaittoon
aina pastan kypsyysasteesta sellerin
pilkkomiseen.
Havaitsin myös, että hoitolapseni
tarvitsivat aikuisen istumaan viereensä
seuraksi silloin, kun he lukivat kirjaa tai
pelasivat iPadilla. Koulun jälkeen ei ollut
tavallista, että lapset olisivat viettäneet
aikaa ystäviensä kanssa, ellei treffejä
oltu etukäteen järjestetty aikuisten
toimesta. Au pair-vuoteni perusteella
kokemukseni onkin, että Suomeen
verrattuna amerikkalaisilla lapsilla on
enemmän sananvaltaa kodin sisällä, kun
taas kodin ulkopuolella heidän elämänsä
on suojatumpaa.
Lisäkäsinä kiireisille vanhemmille
Vuosi laittoi minut pohtimaan paljonkin
lastenkasvatusta ja muun muassa sitä,
kuinka toimisin mahdollisten omien
lasten kanssa tulevaisuudessa. Koen,
että eri tavoilla kasvattaa lapsia on tehtävänsä
ja tarkoituksensa ja parhaaseen
lopputulokseen päästään niiden välillä
tasapainoilemalla. Kokemukseni perusteella
toivoisin oppineeni amerikkalaisesta
tavasta olla aikuinen lapsille, että
on tärkeää opettaa lapsia löytämään oma
äänensä heitä huomioiden ja rohkaisten.
Toisaalta mitä toivoisin muistavani
lapsuudestani ja vanhempieni suomalaisesta
esimerkistä on lasten omatoimisuuden
tukeminen sekä tietoisuuden
ja ymmärryksen lisääminen myös ympärillä
olevien muiden tarpeista.
Kuten Suomessa, myös Yhdysvalloissa
perheen ja työn yhdistäminen ei
ole aina helppoa ja vaatii tasapainoilua.
Monilla vanhemmilla ei ole enää säännöllistä
kahdeksasta neljään työaikaa,
jolloin lasten huolehtimisessa ei voi tukeutua
vain koulujen varaan vaan tarvitaan
erilaisia vaihtoehtoja päiväkodeista
ja lastenhoitajista au paireihin.
Esimerkiksi isäntäperheeni vanhemmat
olivat lääkäreitä, joiden työajat vaihtelivat
aamuista öihin. Paikallisen lastenhoitajan
saanti yötöihin on vaikeaa,
jolloin talossa asuva au pair on parempi
vaihtoehto. Pitkä työpäivä tai yövuoro
Venla Hakkaraisen ja hoitolasten ilon hetkiä: ensimmäinen päivä 3. luokalla.
38 | SAM MAGAZINE 3/19