eroosio mahdollistivat aikanaan kasvien
ja eläinten levittäytymisen alueelle 130
miljoonaa vuotta sitten.
Patikoijan näkökulma vaihtuu hoodoomaan
laajakulmanäkymästä intiimimpään
tunnelmaan, kun polku vie
hoodoo-muodostelmien lomaan. Maaston
tekstuuri, mittaluokka ja hillittyjen
värien kirjo hellivät silmiä.
Kivien välistä voi bongata kauniin
keltaisen ilmestyksen, Bronze evening
primrose -kukan. Kaikkiaan puistossa
tavataan 59 eri nisäkäslajia. Onnistun
huomaamaan vain lepäävän kauriin puiden
lomassa.
‑ Maatalous ja yleensä maankäyttö
uhkaa ylipäänsä suojelun alla olevia maita.
Sen vuoksi kansallispuistot tarkkailevat
ympäristöä ekologisen koskemattomuuden
muutosten huomaamiseksi,
Peter Densmore kertoo.
Aikainen puuttuminen havaittuihin
ongelmiin ja puistotyöhön varatut riittävät
voimavarat ovat jatkossa entistäkin
tärkeämpiä.
Reitin loppupäässä odottaa Kuningatar
Victoria, puiston ehkä kuuluisin
hoodoo, joka tarkkailee muita pylväitä
”puutarhassaan”. Kannattaa viipyä
tovi, tarkkailla kallioiden pintaa, miten
valo muuttaa alati maisemaa. Paikka
herättää modernissakin matkailijassa
kunnioitusta, jossa on ripaus ikiaikaista
pelkoa suurta ja tuntematonta kohtaan.
Pitkä historia
Alun perin tasankoa asuttivat paiute-intiaanit,
jotka käyttivät aluetta metsästykseen
ja keräilyyn. Pysyvästä asutuksesta
ei ole todisteita.
Paiute-tarinan mukaan Bryce Canyon
oli alkujaan Legenda-ihmisten koti. He
näyttivät ihmisiltä, mutta eivät olleet sitä.
Legenda-ihmiset olivat pahoja, ja Kojootti
muutti heidät sen vuoksi kiviksi, ja siellä
he edelleen ovat, osa seisoo riveissä, osa
istuu, toiset pitelevät kiinni toisistaan.
Bryce Canyonin kansallispuiston
isä oli J.W.Humphrey, joka työskenteli
Yhdysvaltain metsäpalveluissa. Hänet
siirrettiin Utahiin vuonna 1915. Toinen
työntekijä ehdotti, että Humphrey kävisi
katsomassa kanjonin reunaa.
Tullessaan paikalle, joka nykyisin
tunnetaan Sunset Pointin nimellä,
Humphrey oli äimistynyt paikan kauneudesta.
”Minut saatiin raahattua pois
vasta auringon laskettua. Palasin seuraavana
aamuna katsomaan kanjonia
vielä kerran, ja suunnittelin jo mielessä,
miten muutkin voisivat päästä ihailemaan
tätä näkymää.”
Bryce Canyonilla käy vuosittain yli 2,5 miljoonaa matkailijaa. Queens Garden –reitti on helpoimmasta
päästä, mutta saa hengästymään, varsinkin kun lämpötila kipuaa neljäänkymmeneen.
Niinpä Humphrey lähetti Washingtoniin
kuvia ja liikkuvaa kuvaa kanjonista;
lehdet kirjoittivat paikan kauneudesta.
Vuoteen 1919 mennessä turistit Salt Lake
Citystä vierailivat jo Bryce Canyonilla.
Vuonna 1923 presidentti Warren G.
Harding julisti alueen kansallismonumentiksi.
Seuraavana vuonna kongressin
siunauksella perustettiin Utahin kansallispuisto,
jolloin kaikki maa Bryce
Canyonilta siirtyi Yhdysvaltain omaisuudeksi.
Bryce Canyon sai virallisesti
kansallispuiston tittelin vuonna 1928.
Työtä vaaditaan
Densmore sanoo, että alueen suurin
haaste ovat matkailijat ja heidän vaikutuksensa
ympäristöön.
- Vuonna 2018 matkailijoita kävi
2 680 000. Kävijät vaikuttavat väistämättä
puiston herkkään ekosysteemiin.
Bryce Canyonin henkilökunta yrittää
vastata haasteeseen esimerkiksi lisäämällä
kuljetuspalveluita vilkkaana kesäkautena
ja laajentamalla olemassa
olevia pysäköintialueita.
On tärkeää, että vierailijat tutustuvat
SAM MAGAZINE 3/19 | 27