Tuulen viemää -kirjaa myytiin ensimmäisen
puolen vuoden aikana yli miljoona kappaletta
ja se palkittiin Pulitzerilla. Kirja on käännetty
yli neljällekymmenelle kielelle.
maa vilkkuu tien reunoissa, kun matkaa
plantaasille kulkevaa tietä.
Pihamaalla sijaitsee vanhan ajan
puoti, ulkokeittiö, työmiehen mökki sekä
huussi. Nurmikkoa halkovat kiemurtelevat
polut ja sinne tänne on siroteltu
takorautaisia koristeita, kuten hevosen
patsaspäitä tai suurihameinen tyttö.
Stately Oaks on kaksikerroksinen talo,
jonka alakerta oli varattu edustamiseen.
Vasemmalle avautuu olohuone.
Englannin termi ”living room”, elävien
huone, otettiin käyttöön sodan jälkeen.
Ruumiinvalvojaisia oli ollut niin paljon,
että salonki haluttiin muuttaa joksikin,
joka ei tuo huonoja muistoja mieleen.
Kirjoituspöydän päällä lepää ”strong
box”, säilytyslipas, johon talletettiin
perheen kalleudet. Samanlaiseen säilytyslaatikkoon
Scarlett kätki perheensä
rahat, kun jenkit saapuivat Taraan.
Kaikki talon ruuat tehtiin ulkokeittiössä
palovaaran vuoksi. Ruokailuhuoneesta
vain pöydän päässä istuva emäntä
näki takahuoneeseen, josta orjat kantoivat
lämpimänä pidetyt ruuat pöytään.
Yläkerta oli varattu perheen yksityistiloiksi.
Käytävänurkassa pönöttää
divaanimainen pyörtymissohva. Siihen
perheen naiset oikaisivat, jos tunsivat
itsensä väsyneiksi tai kureliivien vuoksi
heikoiksi.
En ajattele sitä nyt
Tuulen viemää –romaanin päähenkilössä,
omapäisessä plantaasinomistajan
tyttäressä, Scarlett O´Harassa, asuu
voima ja jopa kovuus, jota ei naisessa
katsottu hyvällä.
Toki luonteenlujuus on lopulta se,
joka pelastaa Scarlettin kaikilta sisällissodan
tuomilta vastoinkäymisiltä. Kun
mikään muu ei auttanut, Scarlett turvautuu
mottoonsa: ”En ajattele sitä nyt,
ajattelen sitä vasta huomenna.”
Jääkö päähenkilöstä raadannan, vastoinkäymisten
ja kovuuden jälkeen muuta
kuin kuori? Mitä lukija ihailee, jos
hän ihailee Scarlettia? Yksi ihailun aihe
on varmasti Scarlettin selviytymiskyky.
Margaret Mitchellin kirjassa naiset
kamppailevat hyvin erilaisten naiseuden
määritelmien keskellä, kuten Mitchellkin
omassa elämässään.
Tuulen viemää -kirjaa myytiin ensimmäisen
puolen vuoden aikana yli
miljoona kappaletta ja se palkittiin Pulitzerilla.
Kirja on käännetty yli neljällekymmenelle
kielelle. Sodan kärsimyksistä
ja vastoinkäymisistä noussut nuori
Scarlett on vahvuudessaan, heikkoudessaan
ja inhimillisyydessään helposti
samaistuttava ja ikimuistettava hahmo
myös suomalaisille.
Kannattaa vierailla myös Margaret
Mitchell –talossa Atlantassa. Siellä kirjailija
kirjoitti Tuulen viemää –romaaninsa.
Talossa pääsee opastetuille kierroksille
ja saa uutta tietoa kirjailijasta ja
romaanin synnystä.
Lähteet: Tuulen viemää
(Margaret Mitchell); Otava 1947
Eeva Vänskä on pitkän linjan toimittaja,
jonka yksi keskeisiä kiinnostuksen kohteita
on Yhdysvallat. Vänskän suosikkiosavaltioita
ovat Arizona, Colorado ja Montana;
villi luonto ja Kalliovuoret jaksavat
kiehtoa vuodesta toiseen.
Stately Oaksin kupeessa sijaitsee entisajan
puoti, jossa myydään pikkutavaraa, kuten
vanhanaikaisia kärpäsloukkuja.
Kuka oli
Margaret Mitchell?
MARGARET MUNNERLYN MITCHELL
syntyi Georgian Atlantassa vuonna
1900. Lapsena Mitchell kuunteli usein
hurmaantuneena Yhdysvaltain sisällissodan
Konfederaatin veteraaneja,
ja tarinat jäivät elämään hänen mieleensä.
Mitchell kuunteli todennäköisesti
myös Stately Oaksin omistaneen Mc-
Cordin-perheen tarinoita siitä, kuinka
perheen isoisä palasi sisällissodasta
paljasjaloin 1864. Tuulen viemää –kirjassa
Scarlettin palvomalta Ashley
Wilkesiltä kestää myös pitkään palata
kotikonnuille sodan jälkeen, ryysyisenä
ja toivottomana.
Mitchell lähti opiskelemaan 1918,
mutta joutui palaamaan takaisin hoitamaan
kotia, kun hänen miehensä
kaatui ensimmäisessä maailmansodassa
ja äitinsä kuoli. Moni Tuulen viemään
lukenut huomaa, että kirjailijan
elämä tuntuu useassa kohden yhtyvän
Scarlett O`Haran tarinaan. Myös
Scarlettin ensimmäinen mies menehtyi
sodassa ja heti sen jälkeen äiti.
Mitchell meni naimisiin entisen
jalkapalloilijan, Red Upshawin, kanssa,
jota monet pitävät Rhett Butlerin
esikuvana. Upshaw oli arvaamaton
käytökseltään, ja hän löi rahoiksi laittomilla
liiketoimilla.
Margaretin piti alkaa kirjoittaa
sanomalehteen, jotta saisi ansaittua
rahaa. Myrskyisä avioliitto Upshawn
kanssa päättyi eroon vuonna 1924.
Mitchell meni jälleen naimisiin, jätti
toimittajan työnsä ja alkoi kirjoittaa
Tuulen viemää –kirjaa, joka ilmestyi
1936.
Mitchell jäi auton alle 1949. Hänet
on haudattu Atlantan Oaklandin
hautausmaalle.
SAM MAGAZINE 4/18 | 37