PROFESSORI POHTII
VTT Markku Henriksson on Helsingin yliopiston Yhdysvaltain
tutkimuksen McDonnel-Douglas -professori emeritus
Demokraatit ja tasavaltalaiset
MARRASKUUSSA käydyissä Yhdysvaltain kongressivaaleissa
republikaaninen puolue säilytti enemmistön senaatissa
ja demokraattinen puolue saavutti enemmistön edustajainhuoneessa.
Suomalaisissa vaalikommenteissa puhuttiin kovin
usein republikaaneista konservatiiveina ja oikeistolaisina
sekä demokraateista liberaaleina tai vasemmistolaisina. Jos
ajatellaan näiden Yhdysvaltain pääpuolueiden vastaavan
jotenkin eurooppalaisia tai suomalaisia vasemmistolaisia
tai oikeistolaisia puolueita, rinnastuksessa kannattaa
kuitenkin olla varovainen. Yhdysvaltain demokraattinen
puolue esimerkiksi ei ole samalla lailla ideologisesti vasemmistolainen
puolue kuten vaikkapa Suomen sosialidemokraattinen
puolue tai Britannian työväenpuolue.
Yhdysvallat on suuri maa ja suuressa maassa myös
puolueet saattavat maan eri osissa olla hyvinkin erilaisia.
Alabaman demokraateilla voi olla kovin erilaiset
näkemykset kuin Massachusettsissa ja pääsääntöisesti
Kalifornian republikaanit suhtautuvat ilmastonmuutokseen
paljon vakavammin kuin presidentti Donald Trump.
Kummankin Yhdysvaltain pääpuolueen piirissä on eri tavoin
ajattelevia ihmisiä. Aikojen kuluessa myös kahden
pääpuolueen näkökannat monista tärkeistä kysymyksistä
ovat vaihdelleet.
Demokraattinen puolue esittää juurensa ulottuvan
aina itsenäisyysjulistuksen laatijan Thomas Jeffersonin
näkemyksiin saakka 1700-luvun lopulla. Jefferson ja James
Madison perustivat demokraattis-republikaanisen
puolueen, joka nimensä mukaisesti kannatti demokratiaa
ja tasavaltaa sekä yksilöiden oikeuksia ja osavaltioiden
oikeuksia. Jeffersonin ihanne oli koulutetuista kansalaisista
koostuva maatalousvaltainen yhteisö.
Vastapuolueena oli tuolloin lujempaa liittovaltion keskusvaltaa
kannattanut federalistinen puolue. Vastapuolueet
ja niiden näkökannat vaihtuivat 1800-luvun alkupuoliskolla,
mutta demokraatti-republikaanit kannattivat
pääsääntöisesti osavaltioiden oikeuksia, pieniä suojatulleja,
orjuutta ja orjuuteen perustuvan talousjärjestelmän
leviämistä länteen, sekä liittovaltion haltuun joutuneiden
lännen maiden myymistä niiden markkina-arvosta.
Nykyisen republikaanisen puolueen perustivat 1854
taloudellisia uudistuksia haluavat lähinnä Yhdysvaltojen
pohjoisosissa asuvat liikemiehet, jotka halusivat liittovaltiolle
laajempaa valtaa, suojatulleja pohjoisen tuotteille
Euroopan tuontituotteita vastaan ja vapaata maankäyttöoikeutta
lännen uusille maille asettuville uudisasukkaille.
Siirtolaisuus muutti asetelmia
Perustamisajankohtanaan republikaaninen puolue oli
erittäin radikaali vaatiessaan orjuuden lopettamista. Yhdysvaltain
sisällissota oli yhtä paljon sota republikaanien
ja demokraattien kannattajien välillä kuin pohjoisen ja
etelän välillä. Sodan jälkeen demokraateista tuli leimallisesti
(valkoisen) etelän puolue, kun taas pohjoisessa ja
lännessä kannatettiin republikaaneja.
Eurooppalainen siirtolaisuus muutti tämän asetelman.
Monet siirtolaiset olivat pääasiassa palkkatyöläisiä, eivätkä
he halunneet äänestää samaa republikaanista puoluetta
kuin heidän työnantajansa. Näin demokraattinen puolue
sai vähitellen itselleen ”pohjoisen siiven”, jonka piirissä
yhdysvaltainafrikkalaisten alistaminen ei ollut yhtä tärkeä
kysymys kuin etelässä. Sen sijaan pohjoisen demokraatit
kamppailivat työväestön elinolojen puolesta ja uskoivat
liittovaltion tukevan heitä siinä paremmin kuin yksittäisten
osavaltioiden.
Kun demokraattien pohjoinen siipi sai puolueessa lisää
valtaa 1930-luvun suuren lamakauden aikana, se siirtyi
puolueena kannattamaan vahvempaa keskusvaltaa. Demokraattisen
presidentin Franklin D. Rooseveltin presidenttikausilla
liittovaltio puuttui ennennäkemättömällä
tavalla erityisesti maan talouselämään, mutta laajemminkin
kansalaisten elämään.
New Deal -politiikka kannatti avustuksia köyhille,
aloitti peltojen paketoinnin, suosi ammattiyhdistysliikettä
ja loi erilaisia työllistämisohjelmia. Kun demokraatit kannattivat
lujaa keskusvaltaa, republikaanit siirtyivät pakostakin
osavaltioiden laajempien oikeuksien kannattajiksi.
Aiemmin protektionismia ja suojatulleja kannattanut
republikaaninen puolue on 1950-luvulta alkaen kannattanut
vapaakauppaa. Nykyinen presidentti Donald Trump
on tullien korostusten myötä ehkä viemässä puoluetta ja
maataan taas protektionistiseen suuntaan.
32 | SAM MAGAZINE 4/18