Me Too-ilmaisu on peräisin kymmenen vuoden takaisesta
kampanjasta, jolla tuettiin rodullistettuja seksuaalisen
hyväksikäytön uhreja. Syksyllä 2017 tunnus antoi äänen
seksuaalisen häirinnän vastustamiselle. Taustalla olivat
vaikutusvaltaiseen Hollywood-tuottajaan Harvey
Weinsteiniin kohdistuvat laajamittaiset ahdistelusyytökset.
#Metoo,
muuttuuko mikään?
TEKSTI: OUTI HAKOLA
Sosiaalisen median kampanja
on tuonut esille häirinnän
yleisyyttä ja linkittymistä valtakysymyksiin.
Vuoden sisällä
#metoo-tunnusta käytettiin
yli 18 miljoonaa kertaa, mikä on vahvistanut
käsitystä, ettei kyse ole yksittäistapauksista,
vaan suuri osa naisista
on kokenut ahdistelua muodossa
tai toisessa. Aihe on noussut merkittäväksi
yhteiskunnalliseksi kysymykseksi
ja tukenut naisvaikuttajien esille
marssia. Muun muassa marraskuussa
2018 Yhdysvaltain kongressiin valittiin
ennätysmäärä naisedustajia.
#kulttuurinenmuutoskäynnissä
Ahdistelun julkinen tuomitseminen on
tukenut työpaikkakulttuurien ja julkisten
tilojen kehittymistä tasa-arvoisempaan
suuntaan. Tietoisuuden kasvaessa
raportointikynnys on alentunut, mikä
tukee uhreja ja voi ennaltaehkäistä
ei-toivottua käytöstä. Kampanja on
antanut voimaannuttavia esimerkkejä
siitä, miten naisia on kuunneltu ja toisinaan
jopa uskottu.
Monelle kampanja on luvannut oikeudenmukaisuutta
ja sitä, että ahdistelijat
saataisiin vastuuseen. Oikeustaisteluita
on rahoitettu lahjoitusvaroin
ja median, populaarikulttuurin, politiikan
sekä teknologian aloilla on nähty
useita erottamisia. Vaikka suurin osa
kieltää tehneensä mitään väärin, myös
tunnustajia ja pahoittelijoita on mahtunut
joukkoon. Tapaukset kertovat
kulttuurisesta muutoksesta, jossa valta
aseman väärinkäyttöä ei enää samalla
tavalla katsota sormien välistä.
#huomionhakuisetnaiset
Sana vastaan sana –tilanteet ovat kuitenkin
hankalia. Näyttävin lienee tuomari
Brett Kavaunaughin tapaus, jossa ennen
hänen nimittämistään Yhdysvaltain
korkeimpaan oikeuteen julkisuudessa
käsiteltiin häneen kohdistuvaa seksuaalisen
ahdistelun syytöstä. Christine Fordin
senaatin edessä antamaa todistusta
kokemuksistaan pidettiin uskottavana,
mutta uskottavuus ilman fyysisiä todisteita
ei ollut riittävä.
Naisten motivaatioita kertoa kokemuksistaan
on kyseenalaistettu ja
leimattu huomiohakuisuudeksi. Myös
Fordia syyllistettiin julkisuuteen astumisesta
ja hänen saamansa negatiivinen
huomio aina Yhdysvaltain presidentiltä
asti on omiaan osoittamaan, ettei oikeudenmukaisuuden
etsintä ole helppoa.
Esimerkiksi Melania Trump on vaatinut
uhreilta vahvoja todisteita ennen
kuin ahdistelusta saisi puhua ääneen.
Näkemys toistaa arvoasetelmaa, jossa
miesten sana, valta-asema ja maine
ovat uskottavampia ja tärkeämpiä kuin
naisten itsemääräysoikeus.
Samoin presidentti Trump on hyödyntänyt
retoriikassaan pelkoja kampanjan
sivuvaikutuksista. Hän on maalannut
uhkakuvia, joissa miesten maine
on kostonhimoisten naisten varassa ja
kuka tahansa miehistä voi milloin tahansa
menettää työpaikkansa epäreilujen
syytösten takia. Daily Show –ohjelmassaan
koomikko Trevor Noah nimitti tätä
strategiseksi uhriutumiseksi. Naisten
oikeuksien puolustaminen on vähäisempää,
kun miehistä tehdään tilanteen
todellisia uhreja.
#asenteetkoventuneet
Median toiminta ei ole auttanut asiassa,
sillä lööppien metsästyksessä uutisointi
on kohdistunut siihen, kuka syyttää
ketäkin ja ketä pitäisi milloinkin uskoa.
Tekemällä seksuaalisesta häirinnästä
yksilökeskeisen ajojahdin, alkuperäinen
24 | SAM MAGAZINE 4/18