että kansalaisten näkemysten suhteen,
polarisaatio on realiteetti.
Vielä julkaisemattomien tutkimustulosten
perusteella vaikuttaisi siltä, että
puoluepoliittisen polarisaation yksi syy
on uusien ehdokkaiden valinta kongressiin
(jotka ovat edeltäjiänsä ”radikaalimpia”),
ja, että republikaanipuolueen
edustajat ovat liikkuneet merkittävästi
enemmän konservatiivisempaan suuntaan
kuin demokraattiedustajat liberaalimpaan.
Pitää huomioida myös, että kaksipuoluejärjestelmässä
polarisaatio on
ajoittain väistämätöntä; se on joskus
hyvin toimiva strategia, jota voidaan
hyödyntää vaalikampanjoissa.
Pelon sanasto
Kun vastakkainasettelu on vaalistrategia,
pelon sanasto tulee helposti käyttöön,
koska jo vakuutettu oma äänestäjäkunta
on saatava ulos äänestämään. Samalla
suhteellisen pieni puolueiden välillä
liikkuva äänestäjien joukko on saatava
vakuuttuneeksi siitä, että itselle tärkeä
joko paikallinen tai kansallinen asia on
tuhon oma, jos vastustaja saa tai pitää
poliittisen vallan.
Tällä kertaa demokraattipuolue onnistui
tehtävässään paremmin kuin
edeltävissä kolmessa vaalissa, koska
toisin kuin 2012, 2014 tai 2016 vaaleissa,
tällä kertaa enemmistö ”sitoutumattomista”
(independent) äänestäjistä äänesti
demokraattiehdokasta.
Terveydenhuolto ja Trump keskiössä
Vuoden 2018 välivaaleissa terveydenhuolto
ja Trump olivat keskeisimpiä
kysymyksiä kaikkien äänestäjien näkökulmasta.
Demokraattia äänestäneistä
neljännes sanoi, ettei Trump vaikuttanut
heidän äänestyskäyttäytymiseen,
kun taas seitsemän kymmenestä ilmoitti
äänestäneensä ”Trumpia vastaan”. Republikaania
äänestäneiden keskuudessa
taas noin puolet ilmoitti antaneen äänensä
”Trumpin puolesta”.
Nämä tulokset eivät yllätä; puoluesidonnaisuuden
merkitys ennustettaessa
henkilön ”poliittisia arvoja” on
enemmän kuin kaksinkertaistunut sitten
vuoden 1994.
Pari esimerkkiä näistä; vuonna 1994
republikaani- ja demokraattiäänestäjät
olivat käytännössä samaa mieltä siitä,
vahvistavatko maahanmuuttajat vahvistavat
Yhdysvaltoja. Vuonna 2018 kahdeksan
kymmenestä demokraatista ja
vain neljä kymmenestä republikaanista
on enää tätä mieltä.
Talouden suhteen vielä kaksi vuosikymmentä
sitten molempien puolueiden
kannattajat arvioivat talouden tilan vielä
lähes identtisesti. Nykyisin erot ovat
merkittäviä, ja hyvin sidottuja siihen,
onko oman puolueen edustaja maan presidentti.
Esimerkiksi Trumpin astuttua
Valkoiseen taloon, republikaaniäänestäjien
näkemys Yhdysvaltojen talouden
tilasta muuttui lähes täysin parissa kuukaudessa
ilman, että talouden tila olisi
objektiivisesti muuttunut sinä aikana.
Seksuaalisten
vähemmistöjen oikeudet
On kuitenkin yhteiskunnallisia kysymyksiä,
joissa pitempien trendien valossa
on vaikea sanoa, että polarisaatio olisi
kasvanut. Lähinnä kyse on siitä, että aina
suurempi joukko tukee yhtä näkemystä.
Seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet
ovat yksi tällainen kokonaisuus.
Vuonna 2017 suunnilleen yhtä suuri
joukko republikaaneja sekä tuki että
vastusti homo- ja lesbopariskuntien
avio-oikeutta, kun vuonna 2007 vain 20
prosentti tuki ja 73 prosenttia vastusti
sitä. Voi sanoa, että republikaanit ovat
nyt samassa tilanteessa mielipidemittausten
suhteen kuin demokraatit 2007;
yhteiskunta kokonaisuudessaan on selvästi
muuttamassa näkemystään.
Tuki avio-oikeudelle on kasvanut
myös kaikissa uskontoryhmissä, konservatiivisimpien
valkoisten evankelilaisten
keskuudessa jopa yli kaksinkertaistunut
vuosikymmenen aikana (35% tukee
vuonna 2017, 14% tuki vuonna 2007).
Voidaan puhua ehkä jopa tietynlaisesta
polarisaation vastakohdasta, jossa
ihmisarvo nähdään perustavanlaatuisena,
kuten se idealistisesti kuvattiin maan
itsenäisyysjulistuksessa, ”All men are
created equal…”.
Charly Salonius-Pasternak työskentelee
vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa
instituutissa.
16 | SAM MAGAZINE 4/18