Haastateltavista tuli ystäviäni
monille kymmenille miljoonille lukijoille
tai ehkäpä sadoille.
Keitä näistä kaikista julkkiksista
arvostat ihmisinä? Ketkä ovat jättäneet
erityisen hienon muiston itsestään?
– No, Salvador Dali tietysti. Mielenkiintoinen
ja ristiriitainen persoona.
Olimme ystäviä yli 20 vuotta. Toinen,
joka teki minuun vaikutuksen, oli
Gloria Swansson, joka aloitti uransa jo
mykkäfilmeistä ja teki uskomattoman
comebackin elokuvassa Auringonlaskun
katu vuonna 1950. Se on yksi lempielokuviani.
Rock Hudson oli minulle
läheinen, koska meillä oli sama juristi.
Tapasimme yleensä, kun hän tuli Los
© ANNE SAARENOJA
MEILLÄ OLI MAHDOLLISUUS haastatella
Sweet Manhattan-kirjan kirjoittanutta
Liisa Simolaa ja kuulla lisää hänen mielenkiintoisesta
yli 30 vuotta kestäneestä
toimittajan työstään New Yorkissa kuuluisuuksia
haastatellen.
Liisa Simola, mainitset kirjassa, että
olet kirjoittanut 100 lehteen. Olisi mielenkiintoista
kuulla, mille suomalaisille
ja kansainvälisille lehdille olet kirjoittanut
urasi aikana?
– Lehtiä oli noin 140. Suomessa Me
naiset, Anna, Eeva ja Kotiliesi. Maailmalla
muun muassa Vogue ja kaikki
suuret naisten lehdet ympäri maailmaa.
Vaikeata muistaa kaikkien lehtien nimiä,
mutta esimerkiksi Espanjassa hyvä
asiakkaani oli Blanco y Negro. Minulla
oli agentit Lontoossa, Amsterdamissa,
Barcelonassa, Milanossa ja Tokiossa ja
he myivät juttujani ympäri maailmaa.
Mikä avasi sinulle ovia New Yorkissa,
miten pääsit tapaamaan näitä kaikkia
mielenkiintoisia henkilöitä? Kirjoitat,
etteivät haastateltavat antaneet hevin
haastatteluja, ellei heillä ollut uutta elokuvaa
tai musiikkia markkinoitavaksi
- kuitenkin juttuja on syntynyt.
– Alkuaikoina kävin yksinkertaisesti
tähtien agenttien ja juristien kimppuun
enkä antanut periksi ennen kuin sain
haastattelut. Loppuaikoina haastattelut
menivät etupäässä eri filmistudioiden
kautta. He ottivat yhteyttä, kun uusi
filmi oli tulossa.
Minkälainen prosessi oli päästä sisään
seurapiireihin?
– Vaikea sanoa. Useista haastateltavistani
tuli myös ystäviäni ennemmin tai
myöhemmin. En missään tapauksessa
ollut mikään seurapiiritoimittaja, joka
juoksi kutsuilla. Kun pyydettiin, menin
vieraana.
Nyt kun puhutaan niin paljon #metoo:
sta, minkälaista elämä oli kaikkien
”naistenkaatajien” keskellä, niin kuin
itse henkilöitä kuvailet. Ahdistelu oli
varmaan tuossa roolissa arkipäivää?
– En voi sanoa, että minua olisi koskaan
ahdisteltu. Kirjassa kuvaan kyllä
Warren Beautya, joka soitteli vähän
liian ahkerasti. Pientä flirttiä saattoi
olla ja illalliskutsuja, mutta ei mitään
ahdisteluja. Olisikin ollut aika typerää
ahdistella toimittajaa, joka kirjoittaa
Angelesista New Yorkiin. Fidel Castro
tietysti myös. Yleensä kaikki haasteltavani
olivat miellyttäviä. En muista
yhtään ikävää haastateltavaa.
Oletko käynyt New Yorkissa muuttosi
jälkeen, minkälainen kaupunki on
nyt?
–Olen käynyt Nykissä muuttoni jälkeen
useamman kerran. Minusta New
York on nykyään ikävystyttävä, täynnä
pankkeja ja Starbuckseja. Mielestäni New
York oli parhaimmillaan 1970-luvulla,
vaikka se oli silloin rähjäinen, vaarallinen
ja vararikon partaalla oleva kaupunki,
mutta siinä ehkä se kaupungin
hohto olikin.
SAM MAGAZINE 4/18 | 19