susirajalta
ADVOK A AT T I / 3-2 017 23
KOLUMNISTI HARRI KONTTURI ON JOENSUULAINEN ASIANAJAJA. HARRI.KONTTURI@KONTTURI.FI
Erittäin salainen
Asianajaja törmää työssään usein salaisiin asiakirjoihin.
Esitutkinta-aineistoissa, haasteissa ja tuomioistuimen
lähettämissä vastinepyynnöissä
tähdennetään oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa.
Rikosasiassa asianomistajalle tiedoksi annettu haaste
liiteasiakirjoineen on pidettävä salassa, kunnes asia on ollut
esillä käräjäoikeuden istunnossa. Oikeudenkäyntiasiakirjaa
tai sen kopiota ei lähtökohtaisesti saisi näyttää tai luovuttaa
sivulliselle. Asianosainen ja hänen avustajansa eivät liioin
saa ilmaista sivulliselle asianosaisaseman perusteella saatua
salassa pidettävää tietoa, joka koskee muita kuin asianosaista
itseään. Salassapitovelvollisuuden ja tietojen hyväksikäyttökiellon
rikkominen on rangaistava teko.
SALASSAPITOVELVOLLISUUTTA ja hyväksikäyttökieltoa koskeva
lainsäädäntö on kuitenkin osoittautunut hyvin ongelmalliseksi
asianajajan arkityön kannalta.
Käytännön työssä on sattunut tilanteita, joissa päämiestään
puolustavat esitutkinnassa aktiivisesti mukana olevat asianajajat
ovat joutuneet sanaharkkaan tutkintaviranomaisten
kanssa. Yöunta on tämän seurauksena häirinnyt ajatus siitä,
estääkö tutkintaviranomaisen ilmaisema jyrkkä ja uhkaava
kanta päämiehen asian ajamisen parhaalla mahdollisella tavalla.
Mieleen on jopa noussut kysymys, onko poliisille ja syyttäjälle
kaikki sallittua oman asiansa ajamisessa. Onko asianajajasta
tullut päämiehensä etua ajaessaan salassapitosäännösten
vanki?
Asianajajan salassapitoa ja sen rajoja on mitattu jo oikeudessakin.
Syyttäjä ajoi esimerkiksi käräjäoikeudessa syytettä,
jonka mukaan asianajaja oli rikoksesta epäillyn avustajana toimiessaan
syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn, kun tämä
oli keskustellut kanssasyytetyn kanssa ja siinä yhteydessä
ilmaissut asiaa selvittäessään tuomioistuimen pakkokeinoasiassa
salaiseksi julistaman tiedon.
Alioikeus hylkäsi syytteen. Syyttäjä vei asian hovioikeuteen
ja tämän vuoden alussa asianajaja tuomittiin salassapitorikkomuksesta
tuntuvaan sakkorangaistukseen.
ASIANAJAJA NÄYTTÄÄ TOIMIVAN työssään liukkailla jäillä salassapitosäännösten
kanssa.
Tiedossani on tilanteita, joissa esitutkintaviranomainen
on salassapitosäännöksiin vedoten suhtautunut talousrikosta
koskevassa asiassa ehdottoman kielteisesti siihen,
että asianajaja luovuttaa poliisin hallussa olevaa kirjanpito- ja
muuta selvitysaineistoa valitsemalleen talousasiantuntijalle
tarkastusta varten.
Erikoinen on myös tietooni tullut väite siitä, että syytettyä
avustanut asianajaja olisi mahdollisesti syyllistynyt
salassapitomääräysten vastaiseen menettelyyn pyytäessään
professorilta asiantuntijalausunnon teossa väitetyn tunnusmerkistön
täyttymisestä.
SALASSAPITOSÄÄNNÖKSEN SOVELTAMINEN ja erityisesti siihen
vetoaminen näyttää olevan viranomaisilla hyvinkin kirjavaa.
Asian yhteydessä esitettävät uhkakuvat ja asian tulkinnanvaraisuus
aiheuttavat harmaita hiuksia asianajajalle, ja
siksi määräystä ja sen tulkintaa tulisi ehdottomasti selkeyttää.
Rangaistusten pelko ei saisi estää asianajajan tehokasta
työtä päämiehensä oikeusturvan parhaaksi.
Estääkö
tutkintaviranomaisen
uhkaava kanta
päämiehen asian
ajamisen parhaalla
mahdollisella tavalla?