10 ADVOK A AT TI / 3-2017 ajassa
Tekoälyä pitää
opettaa kuin lasta
Tekoälysovellukset ovat jo käytössä joissakin suomalaisissa
asianajotoimistoissa.
Maaliskuussa uutisoitiin, että DLA Piper Finland otti
ensimmäisenä asianajotoimistona Suomessa käyttöön
kanadalaiselta Kira Systemsiltä lisensoimansa tekoälysovelluksen.
Aivan samoihin aikoihin Roschier investoi
kilpailevaan järjestelmään, Luminanceen. Evershedsillä
tekoälysovelluksia pilotoidaan kansainvälisesti, ja pienempiä osia on
käytössä jo Suomessakin.
Tällä hetkellä sovellukset ovat parhaimmillaan analysoidessaan laajoja
sopimusaineistoja. Ne pystyvät jo jonkin verran korvaamaan rutiinityötä.
– Kansainväliset toimistot ovat etulyöntiasemassa, sillä järjestelmät
ovat vielä kalliita. Lisäksi suurin osa dokumentaatiosta on kansainvälisissä
toimistoissa englanniksi, josta sovellukset selviävät paremmin kuin
pohjoismaisista kielistä, Evershedsin osakas Hannu Rintala kommentoi.
Boreniuksella ollaankin vielä tarkkailuasemissa juuri kielen takia.
– Testailemme ja analysoimme sovelluksia, mutta hankintapäätöstä
ei ole tehty. Saatavilla olevien softien osumatarkkuus on tällä hetkellä
parhaimmillaan noin 90 prosenttia, eli ideaaliolosuhteissakin 10 prosenttia
relevantista aineistosta jää tunnistamatta. Se ei vielä ole riittävä
tarkkuus juristin työsuoritukseksi, Boreniuksen osakas ja toimitusjohtaja
Casper Herler arvioi.
– Järjestelmiä kehitetään kuitenkin isolla rahalla, joten tilanne voi
muuttua nopeastikin, hän jatkaa, vaikka uskookin tekoälyn aikaansaaman
kohinan olevan tällä hetkellä enemmän hypeä kuin osoitus siitä,
että järjestelmät olisivat jo käyttökelpoisia.
DLA Piper Finlandin osakas Markus Oksanen vertaa tekoälyä lapseen:
se ei osaa mitään ennen kuin sitä opettaa.
– Britannian toimistossamme Kiraa on nyt opetettu vuoden verran,
joten me saimme jo hiukan valmiimman softan. Silti mekin vasta kokeilemme
ja etsimme hyötyjä sekä käyttötarkoituksia yhdessä yritysten kanssa.
Roschierin osakas Tero Jormanainen arvioi tekoälystä olevan jo aidosti
hyötyä Due Diligence -aineistojen läpikäynnissä, tosin vasta englanniksi.
– Me opetamme sille kieliä, mutta olemme vielä varhaisessa vaiheessa.
Emme siis tiedä vielä, millaista ponnistusta opettaminen meiltä vaatii,
hän kommentoi.
TEKSTI KATARIINA KRABBE // KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN
RAHALLISTA TUKEA PERUS- JA
IHMISOIKEUSJUTTUIHIN
ASIANAJAJA voi päämiehensä puolesta hakea Asianajajaliitolta
taloudellista avustusta oikeudenhoidollisesti merkittävien
juttujen ajamiseen. Liiton hallitus päätti asiasta
toukokuussa. Tukea voidaan myöntää oikeusjärjestelmän,
normiston tai viranomaistoiminnan virheisiin liittyviin tapauksiin,
joista saaduilla ennakkoratkaisuilla on laajempaa
merkitystä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.
Avustusta voidaan myöntää rikos- ja riita-asian sekä
hallinnollisen asian ajamiseen kotimaisissa ja ulkomaisissa
oikeussuojaelimissä, tuomioistuimissa sekä erilaisissa laillisuusvalvontaelimissä
ja -viranomaisissa.
Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti juttuihin, joihin
ei ole saatavissa julkista oikeusapua. Myöntämistä puoltaa
lisäksi se, jos asiakkaan oikeusturvaongelma liittyy asianajajan
oikeuteen harjoittaa ammattiaan itsenäisesti ja riippumattomasti.
Mikäli oikeudenloukkauksen kohteena on asianajaja,
avustuksen myöntäminen edellyttää, että hakijana ja asiamiehenä
jutussa toimii toinen asianajaja. Juttukohtainen
avustus on 500–5 000 euroa tai erityisestä syystä enemmän.
Vuodelle 2017 avustuksiin on varattu 10 000 euroa.
Lisätietoa: www.asianajajaliitto.fi/prosessiavustus
VUODEN 2016 PARHAAT
OIKEUSTIETEELLISET
KIRJOITUKSET PALKITTIIN
DEFENSOR LEGIS -julkaisun vuoden 2016 parhaille artikkeleille
on jaettu 1 500 euron kirjoittajapalkinnot tunnustuksena
erityisen korkeatasoisista oikeustieteellisistä kirjoituksista.
Palkitut kirjoittajat ovat: Einari Karhu, Tuula
Linna, Aki Ollila, Elli Saramäki, Eija Warma, Jussi Nieminen
ja Tomi Voutilainen.
Lue lisää: http://bit.ly/DLpalkinnot2016
VÄITÖS: KOHTUULLISUUSSÄÄNTÖ
OIKEUDENKÄYNTIKULUIHIN
SATU SAARENSOLA tutkii tuoreessa väitöskirjassaan oikeudenkäyntikulujen
jakautumista riita-asian oikeudenkäyntimenettelyssä.
Turun yliopistossa toukokuussa tarkastettu
tutkimus paljastaa, että häviäjä maksaa -periaate on juurtunut
tiukasti suomalaiseen oikeuskulttuuriin.
Niin sanotusta kohtuullisuussäännöstä huolimatta tuomioistuimet
eivät aina alenna taloudellisesti tai muutoin
heikommassa asemassa olevan yksityishenkilön maksettavaksi
tulevia oikeudenkäyntikuluja.
Yksityishenkilöt eivät aina uskalla tuoda asioitaan tuomioistuimen
ratkaistavaksi kymmenien tuhansien eurojen
kuluriskin pelossa. Saarensola ehdottaakin, että kohtuullisuussääntö
muotoiltaisiin niin, että taloudellisesti tai
muutoin heikommassa asemassa oleva yksityishenkilö ei
asian hävitessään yleensä joudu täysimääräisesti vastuuseen
vahvemmassa asemassa olevan yhtiön tai julkisyhteisön oikeudenkäyntikuluista.
Asianajajaliitto ottaa kantaa samaan aiheeseen Oikeusvaltio2025
ohjelmassaan. Liiton mukaan tuomioistuimilla tulisi
olla nykyistä enemmän harkintavaltaa kulujen jakamisessa.