ADVOK A AT T I / 3-2 017 19 henkilö kuvassa
Kirjailija,
ja hänen asiansa
Pirkko Saision viime vuonna ilmestynyt
Finlandia-voittaja Pirkko Saisio tunnetaan omaelämäkerrallisista
teoksistaan ja terävästä yhteiskuntakritiikistään. Hän kyseenalaistaa
kansan oikeustajua vastaan sotivat talousrikostuomiot ja heittää
romukoppaan suvaitsevaisuuden käsitteen.
TEKSTI MIINA POIKOLAINEN // KUVAT MIKKO KAUPPINEN
teos Mies, ja hänen asiansa
kertoo kuusikymppisestä asianajajasta,
jonka arki suistuu raiteiltaan
tämän lukiessa lehdestä nuoruudenystävänsä
Pablon kuolemasta.
Päähenkilö ajautuu tilanteeseen,
jossa hän ei enää tiedä, mikä
on totta ja mikä kuvitelmaa. Kuvioon
liittyvät myös entisen asiakkaan ilmestyminen toimistolle,
mystisiä puhuva kollega Meskalin ja selvittämätön
murha.
Kirjaa on kehuttu intensiivisestä otteestaan. Siinä pohditaan
myös suomalaista oikeusjärjestelmää ja länsimaista
oikeuskäsitystä.
– Olin toivonut kirjan herättävän isompaakin keskustelua
lainsäädännöstä, Saisio myöntää.
Saisio on kirjoittanut teokseen monta itseään vaivaavaa
teemaa, joita ovat esimerkiksi suomalaisen rangaistusjärjestelmän
ristiriitaisuus, alaikäisten tekemät rikokset ja
syyllisyydentunnon tai sen puuttumisen vaikutus ihmiseen.
– Minulla ei ole näihin aiheisiin vastauksia tai toimintaehdotuksia,
vaan esitän ainoastaan kysymyksiä, hän painottaa.
TALVET MADEIRALLA VIETTÄVÄ SAISIO seuraa kotimaassa
käytävää keskustelua esimerkiksi Facebookissa.
– Käyn usein uteliaisuuttani tutkimassa ihan vieraiden
ihmisten profiileja ja keskusteluja, hän paljastaa.
Hän joutui itsekin somemyrskyn silmään viimeksi toukokuussa
Helsingin Sanomille antamansa haastattelun jälkeen.
Siinä hän kritisoi suomalaista keskustelukulttuuria
tai oikeastaan sen puuttumista.
– Katsotaan, nostaako tämä Advokaatin juttu jonkin minitsunamin,
hän jaksaa jo vitsailla pahimman yli päästyään.
Saision mukaan suomalainen keskustelu on turhauttavan
usein sitä, että ihmiset jankuttavat omia kiveen hakattuja
näkemyksiään sen sijaan, että yrittäisivät edes ymmärtää
toista osapuolta.
– Ihmisten tapa korostaa omaa hyvyyttään vieroksuttaa
minua ihan hirveästi.
Hän kertoo itsekin tehneensä vuonna 2015 Facebookissa
”Je suis Charlie” -kannanoton sen jälkeen, kun terroristit
olivat Pariisissa hyökänneet satiirisen Charlie Hebdo -lehden
toimitukseen ja murhanneet 12 ihmistä. Iskujen motiiviksi
kerrottiin myöhemmin se, että lehti oli julkaissut
pilakuvia profeetta Muhammadista.
– Aloin miettiä myöhemmin, minkä takia ne kuvat on
pitänyt piirtää. Ei se tietenkään oikeuta tappamaan koko
toimitusta, mutta what´s the point? Oliko se millään tavalla
rakentavaa? Mitä se edisti muuta kuin kahtiajakoa?
Häntä häiritsee koko suvaitsevaisuuden käsite, joka vilisee
lähes jokaisessa keskustelussa tällä hetkellä.
– Se on ihan järjetön käsite! Suvaitsevaisuuteen sisältyy se
rakenne, että suvaitseva henkilö asettuu toisen yläpuolelle
ja suvaitsee tätä, vaikkei olisikaan samaa mieltä.
– Se pitäisi heittää romukoppaan ja puhua sen sijaan kommunikoinnista
ja keskustelusta, joka tarkoittaa sitä, että tarkastelemme
jotakin asiaa ennakkoluulottomasti eri puolilta.
Hän kertoo esimerkiksi törmänneensä Facebookissa
keskusteluun, jossa ihmiset kertoivat suvaitsevansa islamia,
koska se tulee kuitenkin hiipumaan pois sivistyksen myötä.
– Nämä keskustelijat kokivat olevansa jollain ylemmällä
tasolla, jolle kaikki lopulta päättyy. Sen sijaan he olisivat voineet
pohtia, onko tuossa islamissa jotain, jota voisin oppia
muuttumatta itse muslimiksi. Mun mielestä esimerkiksi on.
Niin sanotussa punavihreässä kuplassa koko ikänsä elänyt
Saisio pyrkii tarkkailemaan yhteiskuntaa ulkopuolelta,
vaikka tunnustaakin olevansa poliittisesti sitoutunut. Hän