Nimimerkki Q on viittaus
turvaluokitukseen, ja salaliittoteorian
mukaan Q on
korkealla hallinnossa toimiva
sisäpiiriläinen, joka työskentelee
yhdessä Donald Trumpin kanssa
vihollista eli salaseuraa (cabal) ja syvää
valtiota (deep state) vastaan. Verkon
alakulttuureissa ja sosiaalisessa
mediassa levinnyt salaliittoteoria on
sittemmin kasvanut liikkeeksi, jonka
liittovaltion poliisi FBI on nimennyt
mahdolliseksi turvallisuusuhkaksi.
Salaliittoteorian mukaan on olemassa
poliitikkojen ja eliittien salaseura,
pedofiliaa ja saatananpalvontaa
harjoittava ryhmittymä, jonka vastavoimaksi
Q:n kannattajat ovat mobilisoituneet.
Q-liikkeen uskomusten
keskiössä on jaottelu hyvään ja pahaan,
patriootteihin ja pettureihin.
Lähtökohtana on, että Trump ja hänen
tukijansa ovat hyvän puolella, kun
taas Trumpin vastustajat, erityisesti
demokraatit, ovat salaliitossa toimivia
pahantekijöitä. Moni salaliittoteorian
kannattaja pyrkii tulkitsemaan Q:n
jättämiä ”leivänmuruja” ja selvittämään
niin salaliiton rikoksia kuin
Trumpin johtamaa suunnitelmaa salaliittoa
vastaan.
Salaliittoteorioita yhdistyvät tekijät
QAnon on kattava salaliittoteoria,
yhdistelmä lukuisia vanhempia salaliittoteorioita
ja menneisyydestä
tuttuja pelkoja ja ahdistuksia, joiden
juuret ovat syvällä Yhdysvaltojen
historiassa.
Tunnettu historioitsija Richard
Hofstadter (1916–1970) kutsui salaliittoteorioiden
pitkää historiaa ”vainoharhaiseksi
tyyliksi” (paranoid style)
yhdysvaltalaisessa politiikassa. Poliittista
kulttuuria ovat yhtäältä määrittäneet
epäluulo liittovaltiota tai voimakkaita
ryhmiä kohtaan, mutta myös
ajatus Yhdysvaltojen erityisyydestä
on tarjonnut hedelmällisen maaperän
salaliittoteorioille.
Vainoharhaisen tyylin ytimessä
on uskomus, että on olemassa laaja
ja uhkaava salaliitto, joka pyrkii
tuhoamaan elämäntavan. Sisäiset ja
ulkoiset viholliset ovat jatkuva uhka.
Salaliittoteorioiden yhteiskunnallista merkitystä ovat kasvattaneet traagiset tapahtumat,
kuten presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa vuonna 1963.
Taistelussa salaliittoa vastaan perinteinen
poliittinen toiminta ei riitä vaan
kaikki keinot ovat hyväksyttyjä vihollisen
voittamiseksi. Ääriesimerkkeinä
tällaisesta toiminnasta voi mainita
äärioikeistolaiset liikkeet, kuten rasistinen
Ku Klux Klan ja antikommunistinen
John Birch Society.
Äärioikeiston suosimien salaliittoteorioiden
laajempi yhteiskunnallinen
merkitys on aina sidoksissa historialliseen
tilanteeseen. Kylmän sodan aikana
antikommunismi oli Yhdysvalloissa
laajalti jaettu vakaumus, mutta
John Birch Society vei sen äärimmäisyyksiin
ja syytti esimerkiksi republikaanipresidentti
Dwight Eisenhoweria
salaiseksi kommunistiksi.
Ku Klux Klan puolestaan valjasti
antikommunismin ja antisemitismin
osaksi rotuerottelun purkamista
ja kansalaisoikeusliikkeen vastaista
Q-liikkeen uskomusten
keskiössä on jaottelu
hyvään ja pahaan,
patriootteihin ja
pettureihin.
kamppailuaan. KKK:n salaliittoteoriassa
juutalaiset olivat sekä kommunismin
että kansalaisoikeusliikkeen
takana vaikuttava voima.
Kun on kyse äärioikeiston salaliittoteorioista,
antisemitismi ei ole
koskaan kaukana. On selvää, että
toisen maailmansodan jälkeen antisemitististen
tai äärioikeiston salaliittoteorioiden
leviämistä julkisessa
keskustelussa on pyritty hillitsemään
voimakkaasti. Esimerkiksi QAnonin
salaliittoteorioissa antisemitismi näkyy
enemmän kiertoilmauksiin ver-
SAM MAGAZINE 2/21 | 7