JÄSENYYS
Minun Amerikkani-palstalla esitellään SAM-jäsenien omakohtaisia Amerikka-tarinoita.
Minun
Minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus vierailla Yhdysvalloissa ensimmäistä
kertaa 1970-luvulla, ollessani noin 11-vuotias. Silloin oli melko harvinaista
lentää Atlantin yli, joten lento sinänsä oli jo elämys – ja pitkä sellainen!
■ SIRPA SALENIUS
Pan Amilla mentiin, Helsingistä New Yorkiin. Olimme
Yhdysvalloissa noin kuukauden, jonka aikana
näimme ja koimme hyvinkin erilaisia todellisuuksia:
kiersimme ihailemassa upeita luonnonpuistoja
(Yellowstone, Grand Canyon, Niagara Falls),
kaupunkeja (New York, Los Angeles), huvipuistoja
(Disneyland, Disney World) ja intiaanireservaatteja
(Arizona); elämyksiä oli paljon. Mieleen jäi myös
television animaatioiden virta.
1980-luvun ikimuistoinen New York
Ensimmäinen pidempi vierailu Yhdysvaltoihin osui
noin 10 vuotta myöhemmäksi, jolloin aika hurahti
Brooklynin Park Slopessa. Pari vuotta sen jälkeen
olin taas New Yorkissa, tällä kertaa asuin Manhattanin
länsipuolella silloisessa latinalaiskorttelissa,
West 92 ja Amsterdam. New York oli tuolloin likainen
ja vaarallinen, etnisiin kaupunginosiin jakautunut
kaupunki, jonka musiikillinen tarjonta oli mahtava:
CBGB’s ja Mudd Club pyörittivät punk -konsertteja,
Ramones esiintyi Brooklynin high schoolissa ja
Bob Marley soitti viimeisen New Yorkin konserttinsa.
Kävin katsomassa tanssiesityksiä, Broadway ja
off-Broadway esityksiä, kokeilemassa jazz-tanssitunteja,
poimimassa omenia Woodstockissa…
Illalla subway-metrossa vartioivat Guardian Angels
-vapaaehtoisjoukot, joiden jäsenet oli helppo
tunnistaa punaisista baskereista. Jokaisessa vaunussa
seisoi yksi ”enkeli” ja metron pysähtyessä asemilla
he pistivät päänsä ulos vaunusta tarkistaakseen,
että viereisten vaunujen ”enkelit” olivat kunnossa
tai ylipäätään hengissä! Metrovaunut olivat graffitien
peitossa ja usein junat jopa syttyivät palamaan
tai menivät muuten epäkuntoon. Silloin sai uuden
’tokenin’, jolla pääsi toiselle juna-asemalle jatkamaan
taas matkaa.
Monikulttuurinen yhteiskunta
Vaikka silloinen New York oli kenties pelottavakin,
ihmiset olivat silloin kuin myös aina myöhemminkin
tehneet minuun suuren vaikutuksen. Olen tavannut
kaikkialla todella ystävällisiä monikulttuurisia
amerikkalaisia, ulospäin suuntautuvia, puheliaita,
auttavaisia ihmisiä, lyhyesti sanoen: ”tosi amerikkalaisia.”
Heidän muodostamansa yhteiskunta
ja kulttuurinsa ovatkin olleet juuri elämysteni
suurin lähde.
Ruokakulttuurin, kirjallisuuden, tanssitaiteen,
musiikin ja kuvataiteiden rikkaus heijastaa hienosti
tätä erilaisista taustoista tulevien ihmisten
muodostamaa yhteiskuntaa. Yhdysvalloissa Aasia
Maisemia Arizonan patikointireissulta vuodelta 1997.
26 | SAM MAGAZINE 2/21