Sisältöjä saadaan eri tuottajilta, kuten
liberaaleilta Buzzfeedin ja Huffpostin
sivustoilta tai konservatiiviselta
Breitbartilta, mutta myös perinteisiltä
verkostoilta ja itsenäisiltä tuottajilta.
Vaikkakin yleisöt saavat nähtäväkseen
mediasisältöjä omien verkostojensa ja
kiinnostustensa mukaisesti, seuraavat
monet useaa uutiskanavaa.
Katsojalukujen mukaan eniten
omissa kuplissaan viihtyvätkin liberaalilla
puolella vasemmalle suuntautuvat
koulutetut naiset ja konservatiivisella
puolella vanhemmat
ja vähän koulutetut miehet. Monella
tapaa näissä ryhmissä konkretisoituvat
useat yhdysvaltalaiset jakolinjat.
Epäluottamuksen kasvu
Kohdeyleisöajattelun myötä median
puolueellisuus on kasvanut, ja koska
suurin osa amerikkalaisista edelleen
seuraa useita medioita, kehitys ei
ole jäänyt huomaamatta. Merkittävä
osa demokraateista ei luota Fox
Newsiin ja vastaavasti republikaanit
kyseenalaistavat erityisesti CNN:n
luotettavuutta.
Yleisöt tunnistavat puolueellisuutta
myös omista uutislähteistään. Viimeisimmässä
presidenttikilvassa lähes
puolet Trumpin äänestäjistä epäili
konservatiivimedioiden hyödyntävän
valeuutisia ja Bidenin kannattajista
ajatteli samoin joka neljäs. Molemmin
puolin vaaliuutisointi nähtiin vähintäänkin
yksipuoleisena.
Epäluottamus korostuu sosiaalisen
median puolella, jossa jopa kaksi
kolmasosaa käyttäjistä kokee mediasisältöjen
olevan puolueellisia ja ainakin
osittain harhaanjohtavia. Faktojen
tarkoitushakuinen esittäminen,
tulkinnallisuus ja tunteellinen reaktointi
vaatii nyky-yleisöiltä kriittistä
lukutapaa, sillä uutislähteestä riippuen
ajankohtaisista asioista voi piirtyä
hyvinkin erilainen kuva.
Outi Hakola on Akatemiatutkija Helsingin
yliopistolla.
omistaja Disney on aina tavoitellut
laajoja yleisöjä, mikä on johtanut myös
arvokiistoihin. Mediajättiä on syytetty
sekä arvokonservatiivisuudesta (esimerkiksi
perinteisistä tavoista kuvata
sukupuolta) että liiasta liberaaliudesta
(kuten itsenäisten naissankarien
rooleista). Disneyn tasapainottelu eri
yleisöjen asenteiden välillä kiteyttää
sekä poliittista jakautumista että erilaisia
sukupolvikokemuksia.
Ideologisuus on näkyvä
osa Yhdysvaltojen
mediakenttää.
Perinteiset kansalliset mediaverkostot,
joihin ABC:n lisäksi lukeutuvat
NBC ja CBS, ovat jääneet vanhemman
sukupolven ilmiöiksi. Niiden yleisöt
ovat tyypillisesti yli 60-vuotiaita ja
vaikka NBC ja CBS usein mielletään
liberaalimedioiksi, niitä seuraa myös
moni maltillinen suurten ikäluokkien
republikaani (boomers). Näiden uutisoinnissa
on juonteita perinteisestä
objektiivisuuden vaatimuksesta, sillä
lähtökohtana on kritisoida vallassa
olevaa puoluetta: republikaanipresidenttien
kausilla uutisointi on liberaalia,
ja demokraattipresidenttejä
arvioidaan konservatiivisilla sävyillä.
Konservatiivista mediakenttää hallitsee
mediamoguli Rubert Murdochin
omistama Fox News, joka johdonmukaisesti
suhtautuu kriittisemmin demokraatteihin
kuin republikaaneihin.
Verrattuna muihin isoihin televisiouutisiin,
Fox Newsin yleisö on paitsi
konservatiivisempaa, myös vähemmän
koulutettua ja valkoisempaa. Liberaalilla
puolella sen vastinpariksi
asemoitu CNN sen sijaan houkuttelee
tyypillisesti alle 50-vuotiaita koulutettuja
yleisöjä.
Nuoret mediakäyttäjät seuraavat
uutisointia erityisesti sosiaalisen median,
kuten Facebookin, YouTuben,
Twitterin ja Instagramin, alustoilla.
kohdeyleisöjen eriytyminen kiinnostusten
ja arvojen pohjalta. Kukin media
yrittää miellyttää omia yleisöjään
juttuvalinnoillaan.
Ideologisuus ei kuitenkaan ole uusi
asia Yhdysvaltojen mediahistoriassa.
Vaikka lehdistön- ja sananvapaus
lisättiinkin perustuslakiin heti
itsenäistymisen alkuvaiheissa vuonna
1791, väritti valtion alkutaipaleita
median poliittisuus, sillä sanomalehdet
olivat poliittisten puolueiden
hallinnassa ja niiden kautta väiteltiin
valtion aatelinjauksista. Samoin sisällissodan
aikana (1861-1865) lehdistö
jakautui poliittisiin aatteisiin.
1800-luvulla puolueellisuus kuitenkin
vähitellen mureni teknologian kehittyessä,
kun lehtien saatavuus parani
ja hinnat halpenivat. Puolueiden tai
eliitin sijasta lehdistö alkoi palvella
kansalaisia ja media omaksui vallan
vahtikoiran roolia.
Mielenkiintoisesti myös nykyisen
teknologisen murroksen eli digitalisoinnin
kohdalla on puhuttu demokratisoitumisesta,
millä tarkoitetaan
median saavutettavuutta ja sitä, miten
kuka tahansa voi osallistua mediasisältöjen
tuottamiseen. Siinä missä
1800-luvun murros vähensi puoluesidonnaisuutta
vuosituhannen vaihteen
murros lisäsi sitä.
Erityisesti sosiaalinen media on
lisännyt poliittista reaktiivisuutta: sisällöissä
tehdään näkyväksi, miten kukin
uutisiin reagoi. Kehystys tehdään
tyypillisesti negatiivisten tunteiden
avulla: luodaan kohuja, tuohdutaan,
ivataan, maalitetaan. Kohdeyleisöjä
houkutellaan yhteisesti jaetulla arvomaailmalla,
kuten sillä, millaisia
asioita ”me” vastustamme – oli se
sitten poliisiväkivalta tai mielenosoittajien
mellakointi.
Nykymedian painopisteet
Nykyisessä mediakartassa eri yleisöryhmiä
kerää taakseen parhaiten ABC,
jonka uutisointia on kiitelty demokraattien
ja republikaanien kohtuullisen
tasapuolisesta kohtelusta. ABC:n
SAM MAGAZINE 2/21 | 11