jona aikana Rooseveltin mukaan New
Deal -politiikan perusta rakennettiin.
Tehokas aloitus uudelle hallinnolle?
Roosevelt oli voittanut edellisen
syksyn vaalit ylivoimaisesti. Hänen
puolueensa, demokraatit, oli saanut
enemmistön myös kongressin molemmissa
kamareissa niin senaatissa kuin
edustajainhuoneessa, joten ”kuhertelu”
hallituksen ja kongressin välillä oli
helppoa. Kongressi ei juurikaan keskustellut,
saati sitten kiistellyt Rooseveltin
lakiehdotuksista. Professori
William Leuchtenburgin mukaan se
pikemmin ”tervehti niitä kunnioittaen
niiden purjehtiessa ohitse”.
Ensimmäisen sadan päivän aikana
Roosevelt ajoi kongressissa läpi koko
joukon lakeja, jotka eivät lopettaneet
lamaa, mutta merkitsivät selvää
käännettä liittovaltion sitoumuksissa.
Ensimmäiseksi Roosevelt pisti kiinni
pankit ja rahalaitokset neljäksi päiväksi.
Tämän ”pankkiloman” aikana
hätäkokoukseen kutsuttu kongressi
laati uuden pankkilain (Emergency
Banking Relief Act, EBRA) rahoitustoiminnan
tervehdyttämiseksi. Laki
antoi presidentille laajat valtuudet
puuttua rahoitustoimintaan ja myöhempi
laki vielä osakekauppoihinkin.
Toisaalta vakavaraisille pankeille luvattiin
liittovaltion takuu. Pankkilailla
vahvistettiin liittovaltion varannon
asemaa ja perustettiin liittovaltion
talletusvakuuslaitos (Federal Deposit
Insurance Corporation, FDIC). Monet
pankkimiehet vastustivat Rooseveltin
lakiehdotuksia ja liittovaltion puuttumista
asioihinsa, mutta tallettajat
toivat säästönsä nopeasti pankkeihin,
joilla oli liittovaltion takaus.
Vaikka ajatus sadan päivän tehokkaasta
alusta uudelle hallitukselle jäi
ajatuksena elämään, eivät myöhemmät
presidentit ole pystyneet Rooseveltin
hallinnon tapaisiin suorituksiin.
Ei heillä tosin aina ole ollut yhteistyökumppaninaankaan
kongressia, jonka
enemmistö olisi samasta puolueesta
kuin presidentti.
Varsinkin silloin, kun kongressin
jommankumman kamarin enemmistö
on ollut vastapuolueen hallussa,
kuherruskuukausi presidentin
ja kongressin välillä on jäänyt hyvin
lyhyeksi. Tiedotusvälineet ovat kunnioittaneet
sadan päivän rauhoituskautta
hieman paremmin, mutta ainakin
Barack Obaman ensimmäisestä
valinnasta alkaen nekin ovat pääsääntöisesti
unohtaneet sen, varsinkin
jos ehdokas edustaa toista näkökantaa
kuin mitä jakaantunut media
kannattaa.
55 prosentin rajapyykki
Obaman valinnan jälkeen tapahtuikin
Yhdysvalloissa selkeä kulttuurinen
muutos, joka ei suoranaisesti
johtunut presidentin toimista, mutta
saattoi johtua osin hänen ihonväristään.
Kun aiemmin presidenttejä oli
arvosteltu vain vaalikampanjan aikana
tai jonkin tietyn lakialoitteen
ja poliittisen toimen kohdalla, alkoi
joissakin tiedotusvälineissä vuoden
2008 jälkeen jatkuva presidentinvastainen
kampanja. Media ei Obamalle
juuri kuherruskuukautta suonut,
vaikka hänen kannatuslukunsa pysyi
yli 55 prosentin tasolla virkakauden
ensimmäiset kahdeksan kuukautta.
Tuosta 55 prosentin kannatus- tai
hyväksymisluvusta (approval rating)
onkin tullut rajapyykki presidentin ja
suuren yleisön ”hunajakuukausien”
määrälle. Mikä presidentin kannatusluku
on virkaanastujaishetkellä ollutkin,
se yleensä laskee virkakauden
edetessä. Jos presidentin suosio säilyy
korkeana, voivat ”hunajakuukaudet”
kestää kauankin.
Rooseveltin seuraajan Harry S.
Trumanin kohdalla ne kestivät 11 kuukautta,
mutta hänen seuraajallaan
republikaanien Dwight D. Eisenhowerilla
peräti 41, eli lähes koko ensimmäisen
presidenttikauden. Lähelle
ovat päässeet myös demokraattiset
John F. Kennedy (32 kuukautta), eli
myös lähes koko hänen traagisesti
päättyneen presidenttikautensa, ja
Lyndon B. Johnson (30). Eisenhowerin
jälkeen parhaaseen republikaanien
saavutukseen ovat yltäneet
George H. W. Bush (21 kuukautta) ja
Richard Nixon (14). Demokraattien
Jimmy Carterin suosio kesti yli 55
prosentin vain kahdeksan kuukautta
ja republikaanien George W. Bushin
kolme kuukautta. Demokraattien
Bill Clinton ja republikaanien Donald
Trump eivät tällä mittarilla päässeet
koskaan ”hunajapurkille”.
Viime vuonna valitun demokraattien
Joe Bidenin tukena on oman puolueen
enemmistö kongressissa, joten
tältä osin kuherruskuukausi voi jatkua.
Hänen kannatuslukunsa on kuitenkin
vain noin 52 prosentin tuntumassa,
joten kuhertelu suuren yleisön kanssa
on ohi, jos sitä on koskaan ollutkaan.
Biden itse pitää kuitenkin yllä myyttiä
sadan päivän erityisyydestä. Lupasihan
hän juuri äskettäin, että hänen
hallintonsa ensimmäisen sadan päivän
aikana rokotetaan koronaa vastaan
200 miljoonaa yhdysvaltalaista.
Markku Henriksson on Helsingin yliopiston
Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell
Douglas-professori emeritus sekä
Tampereen yliopiston Yhdysvaltain ja
Kanadan tutkimuksen dosentti. Henriksson
on kirjoittanut laajasti Yhdysvaltojen
historiasta, kulttuureista ja alkuperäiskansojen
asemasta.
Sadan päivän ajanjakso
saattaa olla myös hieman
myöhempää perua.
Jos presidentin suosio
säilyy korkeana, voivat
”hunajakuukaudet”
kestää kauankin.
18 | SAM MAGAZINE 2/21