Politiikassa kuherruskuukaudella
tarkoitetaan yleensä
juuri virkaan astuneen hallituksen
tai viranhaltijan työrauhan
sallimista ilman kritiikkiä sen
tai hänen toimiaan kohtaan.
Yleensä ensimmäinen tällainen
kuherruskuukausi liitetään Yhdysvaltain
presidentti Franklin Delano
Rooseveltin ensimmäisen hallituksen
1933 ”rauhaan” tiedotusvälineiltä,
mutta myös kongressilta. Myöhemmin
mukaan on tullut kolmantena tekijänä
suuri yleisö, äänestäjät. Yleensähän
juuri valitun presidentin tai muun
ehdokkaan suosio on aluksi korkealla,
mutta useimmiten laskee myöhemmin,
kun valittu ei syystä tai toisesta
toteutakaan äänestäjän toiveita.
Sopimus median kanssa
Franklin D. Rooseveltin uusjakopolitiikan
(New Deal) tavoitteet keväällä
1933 olivat selkeät: apua sitä tarvitseville,
talouden elvyttäminen ja suuren
lamakauden aiheuttaneen järjestelmän
korjaaminen. Peläten suuren
yleisön vastareaktioita ennen kuin
toimet ehtisivät vaikuttaa, Rooseveltin
avustajat pyysivät jonkinlaista mediarauhaa,
jonka sanomalehdet päättivätkin
suoda.
Rooseveltin hallitus sai sadan päivän
”kuherruskuukauden” tiedotusvälineiden
kanssa. Miksi poliittinen
kuherruskuukausi on Yhdysvalloissa
juuri sata päivää, saattaakin johtua
juuri Rooseveltin hallituksen ”sopimuksesta”
tiedotusvälineiden kanssa.
Tuossa ajassa Roosevelt uskoi saavansa
aikaan sellaisia näyttöjä, että
tiedotusvälineiden ja sitä kautta
myös suuren yleisön epäluulo hänen
politiikkaansa kohtaan hälvenee ja
kritiikille ei enää ole sen jälkeen niin
suurta tarvetta.
Sadan päivän ajanjakso saattaa olla
myös hieman myöhempää perua.
Se saattaa juontua Rooseveltin viittauksesta
73. kongressin ensimmäiseen
istuntokauteen, joka kesti noin
sata päivää maaliskuun alkupuolelta
kesäkuun puoliväliin vuonna 1933 ja
SAM MAGAZINE 2/21 | 17