ruokarahaksi. ”It was in the valley that I
learned true humility”, Hilton muistelee
kirjassaan,”found that when everything
material failed, faith remained the only
gilt-edged security.”
Vaikka Hilton menetti kaikki hotellinsa
velkojilleen, pelastukseksi koitui
lopulta se, että häntä pyydettiin niiden
johtajaksi. Miehellä oli jälleen rahaa
taskuissaan ja pikkolopoika sai säästönsä
korkojen kera takaisin. Pikkuhiljaa
Hilton kykeni ostamaan itselleen
takaisin El Pason, sitten myös muita
hotelleja. Vaikka hän selvisi 1930-luvun
lamasta voittajana, yhden kovan
hinnan hän siitä joutui maksamaan:
avioliittonsa. Conradin ja Maryn väliltä
oli kadonnut ilo ja he erosivat vuonna
1934. Kaksi vanhinta poikaa jäivät
isälle ja nuorimmainen, kesällä 1933
syntynyt Eric, äidille. Jatkossa Conrad
Hilton lopetti työpäivänsä aina tasan
kello 18.00.
Kohti uusia huippuja
Seuraavat kolme vuotta olivat Hiltonille
toipilasaikaa. Hän vietti elämänsä
ensimmäisen oikean loman
ja suuntasi Kaliforniaan, josta avautui
myös uusia bisnesnäkymiä. Yhdysvallat
oli yhtäkkiä täynnä hienoja
hotelleja, jotka ikään kuin odottivat
ottajaansa. Käännekohdaksi osoittautui
vuosi 1937, jolloin Hilton vapautui
veloistaan ja löysi itselleen upouuden
hotellimorsiamen, kuuluisan merenkulkijan
mukaan nimetyn Sir Francis
Draken San Franciscosta. Tällä kertaa
kyseessä olikin todellinen lady. ”What
would have been a hopeless courtship before
the Depression had been turned now
into a possibility.”
Hiltonin elämän painopiste siirtyi
Kultaiseen osavaltioon. Hän osti
talon Bel Airista, pelasi golfia, seurusteli
filmitähtien kanssa ja matkusti
eri hotelliensa välillä. Nälkä
kuitenkin kasvoi syödessä ja pian Hilton
suuntasi katseensa Chicagoon.
Myös naisrintamalla puhalsivat uudet
tuulet: joulukuussa 1941, USA:n
liittyessä toiseen maailmansotaan,
viisikymppinen Hilton tapasi juhlissa
toisen vaimonsa Zsa Zsa Gaborin.
Elämä nuoren seurapiirikaunottaren
kanssa tuli kuitenkin siinä määrin
kalliiksi, että pari päätyi muutamaa
vuotta myöhemmin eroon. Raha ja
kuuluisuus eivät taanneet avio-onnea
myöskään Nicky-pojalle, jonka liitto
nuoren Elizabeth Taylorin kanssa ei
kestänyt vuottakaan.
Saatuaan jalansijaa länsirannikolta
Hilton oli vihdoin valmis kokeilemaan
onneaan New Yorkissa. Iso omena
osoittautui lännen miehelle kovaksi
palaksi, mutta liikemiesvaistot ja rakentajien
suojeluspyhimykselle Joosefille
osoitetut rukoukset auttoivat
jälleen.
Rannikolta rannikolle
ja maailman ympäri
Tunnelmat itärannikon hotellipiireissä
olivat laman jäljiltä ankeat ja moni piti
Hiltonin optimismia silkkana hulluutena.
Hän päätti ensin vähän harjoitella
ja osti Rooseveltin päärautatieaseman
kupeesta. Myöhemmin tästä
hotellista tuli ensimmäinen, jonka jokaisessa
huoneessa oli televisio. Lokakuussa
1943 Hilton laajensi reviiriään
Keskuspuiston laitamille hankkimalla
legendaarisen Plazan. Pian tämän
jälkeen hän sai Chicagosta haltuunsa
peräti kaksi maineikasta hotellia, jo
kauan hamuamansa Stevensin ja historiallisen
Palmerin, sekä Washington
D.C.:stä Mayflowerin.
Lujitettuaan näin asemansa hotellialalla
Conrad Hilton perusti vuonna
1944 nimeään kantavan hyväntekeväisyysjärjestön
ja kaksi vuotta myöhemmin
korporaation, joka listautui
New Yorkin pörssiin. ”You are looking
at a very important man”, Hilton kehaisi
äidilleen, ”with hotels valued at
$41,000,000. I now also have two very
lovely secretaries.” Äiti tokaisi, ettei
poika näyttänyt hänen mielestään yhtään
erilaiselta, mitä nyt tämän solmiossa
oli tahra.
1940-luvun lopussa, kosiskellessaan
suurta rakkauttaan Waldorf-Astoriaa,
Hilton oli valmis astumaan
myös USA:n rajojen ulkopuolelle. Sekä
Nick että Barron olivat palvelleet
toisessa maailmansodassa ja isänä
hän tunsi aitoa halua edistää maailmanrauhaa.
Kylmän sodan varjostamassa
maailmassa pelissä oli myös
Yhdysvaltojen edustama vapaus. Kansainvälinen
matkailu ja liiketoiminta
tuntuivat tähän kaikkeen täydelliseltä
ratkaisulta. Oliko parempaa tapaa levittää
hyvää tahtoa ja tutustuttaa eri
maista tulevia ihmisiä toisiinsa kuin
majoittaa heidät saman katon alle?
Vaikka Hilton oli työntänyt varpaansa
ulkomaille jo 1930-luvulla
Meksikon Chihuahuassa ja avasi
Berliini sai oman Hiltoninsa vuonna 1958.
30 | SAM MAGAZINE 2/21