luuppi
Kirjainkummajainen CCBE lienee monelle asianajajalle
tuntematon, arvelee Suomen Asianajajaliiton edellinen
puheenjohtaja Jarkko Ruohola. Kirjainten taakse
kätkeytyy Euroopan asianajajaliittojen neuvosto,
Le
Conseil des barreaux européens. Ilman neuvostoa monet
käytännön asiat olisivat suomalaisellekin asianajajalle
hankalampia.
– Moni meistä on viime aikoina joutunut pohtimaan
vaikkapa rahanpesun estämistä koskevaa lainsäädäntöä.
Ja moni varmasti miettii sen olevan kovin vaikeaselkoista.
Ilman CCBE:n vaikuttamistyötä se olisi
kuitenkin vielä paljon moniulotteisempaa, ja suorastaan
haittaisi asianajajien toimintaa. Olemme muistuttaneet
uutta sääntelyä valmistelevia, että asianajajia ei
voi säännellä samalla tavalla kuin vaikka kiinteistönvälittäjiä
ja panttilainaamoja, Ruohola kiteyttää.
– Jokaisella ihmisellä ja yrityksellä pitää olla mahdollisuus
kääntyä asianajajan puoleen ilman huolta siitä,
että viranomainen voisi myöhemmin vaatia asianajajalta
tietoja asiakkaan asioista.
CCBE:n työn ydintä on juuri EU:n lainsäädäntötyöhön
vaikuttaminen. Työn merkitys kasvaa jatkuvasti,
kun yhä merkittävämpi osa Suomessakin voimassa
olevasta sääntelystä on joko suoraan EU-lainsäädäntöä
tai perustuu direktiiveihin.
Ruohola johtaa nyt toista vuotta Suomen delegaatiota
CCBE:ssä. Muiden pienten EU-maiden tapaan
varsinaisen delegaation koko on kaksi: Ruohola sekä
Asianajajaliiton jäsenpalvelujuristi Jonni Veikkonen.
Lisäksi
liiton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuvat
järjestön yleisistuntoihin. Kaikkiaan suomalaisia
on eri komiteoissa vapaaehtoishommissa mukana
tusinan verran.
– Yksi pitkäaikaisimmista on Petri Taivalkoski, joka
on ollut jo toistakymmentä vuotta työstämässä uutterasti
Euroopan laajuista asianajajien tapaohjetta.
Tapaohje, Model Code of Conduct, sisältää suositusluontoisia
eettisiä toimintaohjeita. Paketointi on
ollut työlästä, kun EU:n erilaisista oikeusjärjestelmistä
ja oikeuslaitoksista tulevat asianajajat ovat sovittaneet
yhteen myös kulttuuri- ja kielieroja.
Olennainen osa CCBE:n toimintaa on oikeusvaltiokehityksen
tarkkailu. Unkarin ja Puolan kehitys ei
ole ollut viime vuosina mairittelevaa, mutta pystyykö
CCBE tekemään suuntaukselle mitään?
– Päätösvaltaa minkään valtion asioihin neuvostolla
ei tietysti ole, mutta protestoimme ja pidämme ongelmaa
esillä. Julkilausumia on tehty ja kirjoituksia lähetetty
molempiin maihin. Vaikea arvioida, onko sillä
vaikutusta, mutta hiljaisuus todettaisiin myöntymisen
merkiksi.
YHÄ MERKITTÄVÄMPI
OSA SÄÄNTELYSTÄ ON
SUORAAN EU-LAINSÄÄDÄNTÖÄ
TAI PERUSTUU
DIREKTIIVEIHIN.
Ruohola muistuttaa, että Unkarin ja Puolan lisäksi
myös Romanian ja Bulgarian kehitys on ollut nihkeää.
– Asianajajia ei sentään onneksi ole EU-maissa vainottu
tai kidutettu, mutta lähin maa, jossa näitäkin tapahtuu,
on CCBE:n liitännäisjäsen Turkki. Pidämme
ääntä asioista, ja CCBE jakaa vuosittain palkinnon
asianajajalle,
joka on erityisen ansiokkaasti puolustanut
asiakkaidensa ihmisoikeuksia.
Hieman pidemmällä perspektiivillä eurooppalainen
oikeusvaltiokehitys on ottanut isoja harppauksia
eteenpäin.
– Esimerkiksi Baltian maissa ja itäisessä Keski-Euroopassa
on tänä päivänä erittäin vireä, aktiivinen ja
riippumaton asianajajakunta, joka pystyy aidosti puolustamaan
asiakkaitaan, Ruohola iloitsee.
Standing Committeessa tapahtuu pääosa CCBE:n päätöksenteosta.
Komitean kokouksiin osallistuvat Suomesta delegaation johtaja ja
Asianajajaliiton työntekijä. Kuva komitean kokouksesta Wienistä –
ajalta ennen koronaa.
31