kolumni
Lainsuojattomat
Helsingin Sanomat julkaisi huhtikuun lopussa
ansiokkaan
artikkelin ihmiskaupan ja sen lähirikosten
tutkinnasta
Suomessa. Toimittaja Paavo Teittinen
kävi artikkelia
varten läpi lähes sata poliisin päätöstä
tapauksissa,
joissa oli tuotu esiin viitteitä ihmiskaupasta
tai sen kaltaisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi hän
haastatteli yli kymmentä henkilöä, jotka olivat kertoneet
poliisille kokemastaan hyväksikäytöstä. Selvityksen
perusteella tapauksia ei usein oteta tutkintaan
lainkaan, ne tutkitaan puutteellisesti tai tutkintojen
annetaan
seisoa vuosia. Joissakin tapauksissa tutkinta
oli päätetty kuulematta lainkaan epäillyn rikoksen
uhria.
Perustuslain ensimmäisen pykälän mukaan valtiosääntö
turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja
yksilön
vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta
yhteiskunnassa. Perustuslain kuudennen
pykälän mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain
edessä.
Ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva rikos, joka
voi liittyä hyvin erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin.
Yhdistävä tekijä ihmiskaupan eri muodoille on, että
uhri on asetettu tilanteeseen, jossa hän ei voi päättää
omasta toiminnastaan. Taustalla voi olla esimerkiksi
uhrin haavoittuvan elämäntilanteen tai aseman
hyväksikäyttö. Haavoittuvaa asemaa voidaan ylläpitää
esimerkiksi kiristämällä, pelottelulla ja uhkailulla.
Ihmiskaupan muotoja voivat olla esimerkiksi työperäinen
hyväksikäyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö tai
seksiorjuus,
rikolliseen toimintaan pakottaminen tai
pakkoavioliitto.
Ihmiskaupan uhrit ja tekijät voivat
olla mistä tahansa taustasta, ja minkä tahansa ikäisiä.
Tekijät voivat olla uhrille tuntemattomia tai tuttuja, ja
tekijällä ja uhrilla voi olla toisiinsa tunnesiteitä.
Suomessa on vasta viime aikoina havahduttu siihen,
miten paljon täällä elää ihmiskaupan uhreja, ja miten
rikollista ihmiskauppaa saattaa tapahtua myös ravintolaruokailun
tai siivouksen kaltaisissa arkisissa tilanteissa.
Ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen
vaatii sekä toimivaa auttamisjärjestelmää että rikosten
tunnistamista kaikilla oikeusprosessin tasoilla.
Poliisin laajamittaiset laiminlyönnit ihmiskaupparikosten
tutkinnassa ovat vakavassa ristiriidassa perustuslain
ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta koskevien
pykälien
kanssa. Sekä apulaisoikeuskansleri että
poliisihallitus
ovat syystä käynnistäneet selvityksen
ihmiskaupparikosten
tutkinnan ongelmista.
Ihmiskaupparikosten tutkinnan ongelmat saattavat
vaikuttaa myös ihmiskaupan uhreja avustavien asianajajien
työhön. Asiakas saattaa pelätä viranomaisia ja
oikeusprosessia esimerkiksi tekijän uhkailujen tai aikaisempien
kokemustensa takia. Kokemus siitä, että
epäiltyä rikosta ei oteta tutkinnassa vakavasti, voi olla
valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevalle asiakkaalle
musertava.
SUOMESSA ON
VASTA VIIME AIKOINA
HAVAHDUTTU SIIHEN,
MITEN PALJON TÄÄLLÄ
ELÄÄ IHMISKAUPAN
UHREJA.
Asianajaja taas saattaa joutua
työskentelemään tilanteessa, jossa
rikosta tutkivan viranomaisen
asenne tai puutteellinen ymmärrys
rikoksen laadusta estää
asiakkaan
oikeuksien toteutumisen
riippumatta näytön vahvuudesta.
Oikeusvaltiossa
näin
ei saa olla. Muutosten on syytä
tapahtua
nopeasti ja tehokkaasti.
Elina Hirvonen
kirjailija, elokuvantekijä
13