henkilö kuvassa
koska se muuttaa osan maapallosta elin- ja asuinkelvottomaksi
ja saa aikaan mittavat pakolaisvirrat.
Pakolaisten ihmisoikeudet ovat eri maailmankolkissa
hyvin kyseenalaiset – eikä Suomi tee tässä poikkeusta.
– Meillä on menossa mielenkiintoinen tapaus
Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimessa, kun joukko
portugalilaisnuoria haastoi Euroopan valtiot, Suomi
mukaan lukien, oikeuteen ilmastotoimien laiminlyönnistä
ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta.
Saksassa puolestaan tuomioistuin totesi vastikään,
että maan pitää nopeuttaa ilmastotoimiaan. Jo aiemmin
Alankomaissa korkein oikeus totesi saman, mikä
merkitsi hiilenpolton nopeaa alasajoa.
– Kaikissa näissä on kyse ilmaston lämpenemisen haitallisista
vaikutuksista ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen
elämästä, terveydestä, toimeentulosta ja asunnosta.
Myös digitalisaatioon liittyy isoja ihmisoikeus-
kysymyksiä: Sähköistymiseen tarvitaan komponentteja,
joiden raaka-aineita louhitaan paikoitellen hyvin
epäinhimillisissä oloissa. Kasvojentunnistusohjelmat
yleistyvät, ja googlatessamme jätämme jälkiä yritysten
haltuun. Yksittäiset valtiot pystyvät rajoittamaan pääsyämme
verkon tietoihin.
– Elämme sikäli jännittäviä aikoja, ettei isoissa teemoissa
ole yhtään osa-aluetta, jota ei voitaisi nähdä
ihmisoikeuksien
kautta.
PIKAVOITTOJA EI OLE LUVASSA
Johansson sanoo, että ihmisoikeuksista puhuttaessa
talous- ja sosiaalioikeudet ovat jääneet kansalais- ja poliittisiin
oikeuksiin verrattuina lapsipuolen asemaan.
Esimerkiksi sananvapaus on esillä melko hyvin, ja siitä
on saatu oikeustapauksia. Yhtä lailla ihmisoikeuksina
tulisi nostaa esiin oikeus terveyteen, ravintoon ja
asuntoon.
– Näihin on herätty eri puolilla maailmaa korona-aikana.
On huomattu, kuinka suuret erot terveyspalveluissa
on ja kuinka terveysjärjestelmiä on heikennetty
leikkauksilla.
Suomessa Amnesty on pitänyt pitkään ääntä muun
muassa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Ihmisoikeustyössä ei ole tarjolla pikavoittoja. Naisiin
kohdistuvassa väkivallassa asenteet ovat pikkuhiljaa
muuttumassa, ja uusia lakeja ja käytäntöjä on saatu
aikaan.
Toinen iso työsarka on turvapaikanhakijoiden kohtelu.
Johansson sanoo, että tilanne oli suhteellisen
hyvä 1980-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin. Sittemmin
on otettu takapakkia, ja erityisesti näin kävi
Johanssonin mukaan Juha Sipilän hallituskaudella.
– Tuolloin ulkomaalaislakiin tehtiin valtava määrä
yksittäisiä pieniä muutoksia ja kun niiden kokonaisuus
lasketaan yhteen, nähdään, että turvapaikanhakijoiden
oikeusturva heikkeni huomattavasti. Tämän on
osoittanut myös valtioneuvoston selvitys.
Samoihin aikoihin laskettiin turvapaikanhakijoita
avustaneiden juristien palkkioita, sillä he eivät saaneet
laskuttaa aiempaan tapaan tuntiperusteisesti vaan kertakorvauksena.
Jos halusi tehdä työnsä huolellisesti,
sen joutui tekemään omaa selkänahkaa repimällä.
Johansson huomasi myös toisen ilmiön. Alalla oli
mustia lampaita, jotka tekivät helppoa rahaa auttamatta
turvapaikanhakijaa käytännössä millään keinoin.
Kukaan ei valvonut heitä, ja he saivat korvauksensa.
Maan nykyinen hallitus on tehnyt tilanteesta
korjausesityksen eduskunnalle, mutta se ei ole tullut
vielä käsittelyyn.
RAKENTEELLINEN RASISMI NÄKYVÄMMÄKSI
Johansson toivoo keskustelun rakenteellisesta rasismista
lisääntyvän. Hän huomauttaa, että meissä kaikissa
asuu pieni rasisti, jota ei huomata.
– On ihan selvää, että jos keski-ikäisenä valkoisena
miehenä marssisin poliisiasemalle, saisin parempaa
kohtelua kuin huonosti suomea puhuva maahanmuuttaja.
Mutta ei tämä koske vain poliisia, tilanne on samanlainen
kaikkialla yhteiskunnassa.
Teemasta keskustellaan myös Amnestyn sisällä.
Oma väki pohtii, mitä tarkoittaa, kun 30 hengen työyhteisössä
vain kaksi voidaan luokitella muuksi kuin
valkoiseksi. Miksi heitä ei ole enempää?
Entä mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä ihmisoikeuskysymyksiä
ja näyttäytyykö listaus erilaisena, jos kysyjä
ei olekaan hyvin toimeentuleva valkoinen mies vaan
ruskea pätkätyöläinen?
OIKEUDEN HAKEMINEN MAKSAA
Millainen oikeusvaltio Suomi sitten on? Johansson
korostaa, ettei hän ole juristi eikä ole päivittäin
tekemisissä oikeusvaltion sisäisten prosessien kanssa.
– Mutta yksi tunnettu ongelma on, että asian vieminen
tuomioistuimeen on tavattoman kallista.
Turvapaikka-asioiden hoidossa oikeusvaltio-Suomi
ei loista ranking-listojen hyvin tilanteen hoitavien kärjessä
vaan tulee keskiarvon alapuolella.
– Enkä usko, että Suomi olisi korruptiosta vapaa
maa. En tosin osaa vastata, missä korruptiota esiintyy.
Minulla on kuitenkin selvä kutina sen olemassaolosta.
Olisiko siinä seuraavan kirjan aihe?
Johansson, 58, sanoo, että hän saattaa hyvinkin syventyä
helppotajuisen kirjan kirjoittamiseen, mutta
sellaisen aika on ehkä eläkkeellä. Teemasta hän ei vielä
halua sanoa mitään muuta kuin että kyllä se hyvän tekemiseen
liittyisi.
22
”IHMISOIKEUSTYÖSSÄ
EI OLE TARJOLLA
PIKAVOITTOJA.”