LUKIJALLE LUKIJALLE
Kestävä kehitys ja ilmaston muutos on jo
lähes kaikkien yritysten strategiassa
Muutoksen keskiössä ovat varsinkin yritykset joiden
pääasiallisena raaka-aineena ovat teräkset. Teräksen valmistus
tarvitsee hiilikaivoksia ja lähes kaikki teollisuus
ylipäätään on riippuvainen teräksestä. On esitetty ilmastomalleja
joiden mukaan maapallon lämpeneminen voitaisiin
pysäyttää teräksen valmistuksen ja sovellusten
kautta. Ehkä asia ei ole aivan näin mutta väite kuvastaa
hyvin miten keskeinen rooli metallisella raudalla on.
Raudan ja teräksen valmistus ja terästen sovellukset ovat
eri tavoin vastuussa noin 8 – 12 % teollisuuden, liikenteen
ja rakentamisen aiheuttamista hiilipäästöistä. Koulussa
opimme että teräs on konstruktiomateriaaleista
kustannustehokkain tapa tuottaa lujuutta ja jäykkyyttä.
Opetuksiin kuuluu myös että raudan seoksilla on ylivoimaisesti
laajin soveltamisalue, kierrätettävyys ja volyymi.
Lisäksi nykyisin käytettävien terästen lujuutta
voidaan vielä nostaa merkittävästi jolloin hiilipäästöt vähenevät.
Teräksen vähentäminen tuotteissa on siis ilmastonsuojelua
jossa vastuuta kantaa lähinnä tuotesuunnittelija.
IEA, International Energy Agency, julkaisee terästeknologiaan
liittyvää tiekarttaa, jonka mukaan vuoteen 2050
asti suurin yksittäinen hiilipäästöjen muutos, noin - 40%
saavutetaan parantamalla teräksen käytön ja siitä valmistettujen
laitteiden tehokkuutta. Yleisemmin sanottuna
tämä tarkoittaa lopputuotteiden materiaalitehokkuutta
jonka kautta raaka-aineen tuotantovolyymit kääntyvät
laskuun tuotteiden painon pienenemisen, energiankulutuksen,
kierrätyksen ja uusiokäytön kautta. Tuotteiden ja
palveluiden raaka-ainesisältöä vähentämällä saavutetaan
säästöjä jotka kertautuvat materiaalivirtauksen molemmissa
suunnissa.
Uuden materiaalin, kuten lujemman teräksen käyttö yritysten
tulee kyetä soveltamaan uusia innovatiivisia teknologioita.
Käytännössä siis esimerkiksi ohutlevysektorin
yritysten, ollakseen innovatiivisia tulisi pystyä
myös investoimaan uusiin valmistus- ja suunnittelumenetelmiin
joiden tuloksena tuotteet keventyvät, ovat tehokkaampia
ja helpommin uusiokäytettäviä tai kierrätettäviä.
Mitä tämä edellyttää elinkeinoelämältä ja
harjoitettulta teollisuuspolitiikalta? Roolit voidaan nähdä
kolmella tavalla:
Ensinnäkin teknologisen tehokkuuden ja materiaalitehokkuuden
saavuttamiseksi yritysten oltava pitkäjänteisemmin
kannattavia. Siirtymä CO2-tehokkaampaan
tuotantoon olisi yrityksen pystyttävä tarttumaan nopeasti
uuteen teknologiaan huolimatta riskeistä jotka väistämättä
seuraavat. Samalla jo olemassa olevan tuotantokapasiteetin
tehokkuutta on kehitettävä. Esimerkiksi
siirtyminen lujiin teräksiin vaatii paitsi uusinvestointeja
ja tutkimusta myös vanhan kaluston ylläpitoa rinnakkain.
On kyseenalaista voivatko tuotteille asetetut haitta- ja
ympäristöverot saada aikaan parempaa kannattavuutta.
Tuskin. Olemassa olevien tuotannollisten metalliyritysten
mahdollisuuksia toteuttaa innovatiivista tuotantoa
ne eivät tehosta. Jos yritykset eivät ole kilpailykykyisiä
valuu tuotanto edelleen sinne missä se on halvinta, siis
yleensä maihin joilla ei ole ilmastostrategiaa eikä muutokseen
kykenevää teollista infrastruktuuria.
Simo Mäkimattila
OHUTLEVY
6 • OHUTLEVY 1/2021 www.ohutlevy.com
/www.ohutlevy.com
