riidan kohdetta ei ole rajattu
riittävän tark-kaan,
näyttöä hankitaan
usein varmuuden
vuoksi.
– Usein osa vaatimuksista, joiden
tueksi
on kerätty todisteita, osoittautuu-kin
riidattomaksi: vastapuoli myöntää,
että näin on tapahtunut.
Riku Jaakkola sanoo tuomarin näkökul-masta,
että asianajajilla olisi välillä tekemistä ra-jauksessa.
– Usein tuntuu, että asianajaja lataa haastehake-mukseen
fokus
kaiken mahdollisen, ja siitä lähdetään supis-tamaan
ja kohdentamaan. Ehkä ei uskalleta keskittyä
siihen, mistä asiassa on oikeasti kyse. Voisiko haaste-hakemusta
keventää?
Asianajajaliiton yksi ehdotus on, että asian voisi saa-da
vireille kevyemmällä ennakkoilmoituksella. Tämän
jälkeen voitaisiin pian istua tuomarin kanssa keskus-telemaan,
mikä asiassa on riitaista ja mikä vaatii lisä-selvitystä,
ja vasta tämän jälkeen aloitettaisiin varsi-nainen
kirjallinen valmistelu kantajan haastehake-muksella.
Muutos vaatisi lainsäädäntötyötä.
AVUSTAJA MUKAAN
VARHAISESSA VAIHEESSA
Vakavissa rikosasioissa avustaja on yleensä mukana
esitutkinnassa alusta alkaen. Läheskään aina näin ei
kuitenkaan ole.
Avustajan tehtävä on tuoda esille poliisin tutkin-nalle
vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja ja huolehtia,
että tutkinnassa hankitaan näitä tukevaa todistelua.
Tätä tehtävää on vaikea hoitaa, jos tietoa ei tule. Po-liisi
vetoaa
tutkinnallisiin syihin, Räihä-Mäntyharjun
mukaan
ehkä liiankin herkästi.
Vasta kun tutkinta on poliisin näkökulmasta päätty-nyt,
avustaja pääsee perehtymään siihen, keitä todista-jia
on nimetty ja mitä kirjallista aineistoa on olemassa.
Usein joudutaan tekemään lisätutkintapyyntöjä,
joiden
vuoksi juttu palaa tutkintaan.
– Saatetaan huomata, että jos olisimme tämän
tienneet,
olisimme ehdottomasti nimenneet nämä ja
nämä todistajat. Jos avustaja olisi saanut aikaisemmin
tietoa, esitutkinta voitaisiin suorittaa tehokkaammin,
Räihä-Mäntyharju sanoo.
SYYTTÄJÄVETOINEN ESITUTKINTA
Esitutkintavaihetta tehostaisi Asianajajaliiton mukaan
myös syyttäjän varhainen mukaantulo.
Nykyisinkin syyt-täjä
ja poliisi tekevät yh-teistyötä,
mutta liiton mukaan
syyteharkinnan tulisi vähänkään moni-mutkaisemmissa
asioissa alkaa jo esitutkinnan loppu-suoralla.
Syyttäjä voisi rajata asian
oikeudellista ydin-tä
ja avustajat keskittyä ottamaan kantaa olennaisiin
kysymyksiin.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe sanoo, että
niin hyvä kuin ajatus onkin, se edellyttäisi dramaattista
lisätyöpanosta. Syyttäjälaitos on jo tehostanut
työtään organisaatiouudistuksella, erikoistuneiden
syyttäjien järjestelmällä sekä nopean toiminnan pro-sessilla
yksinkertaisimmille jutuille. Sisään tulevien
asioiden määrä on kuitenkin kasvanut tuottavuutta
nopeammin.
Syyttäjän työajasta yli neljännes menee tuomiois-tuinkäsittelyihin,
yli puolet syyteharkintaan, viisi pro-senttia
esitutkintayhteistyöhön ja päälle tulevat hallin-nolliset
työt. Rappe sanoo, että syyttäjien olisi mahdo-tonta
paneutua kymmeniin esitutkinnassa kypsyviin
juttuihin.
– Syyttäjän ei ole mahdollista hallita reaaliaikaisesti
juttuja niin, että aina pienen nirkkosen katsoisi yhtä
juttua: nyt tehtiin tämmöinen kuulustelu ja tämmöistä
asiakirjaselvitystä.
16