Matka kliinisen radiografiatieteen
ytimeen jatkuu
Radiografian tutkimus ja tieteenala vah-vistuu
ja voi hyvin sekä, ja ehkä erityises-ti,
täällä Suomessa että myös maailman-laajuisesti.
Tästä on monia merkkejä;
Jos tarkastelee nyt alalla tehtävää tut-kimusta
ja tutkimustyöhön liittyvää kir-jallisuutta,
voi havaita, että tieteenalan
omat metodologiset lähtokohdat muo-toutuvat
ja löytyvät pikkuhiljaa. Lisäk-si
tutkijayhteisö vahvistuu, koska meillä
on yhä enemmän röntgenhoitajia tut-kijan
pätevyydellä. Myös maisteri- ja
tutkijakoulutettavien määrä lisääntyy.
Tämä puolestaan johtaa, ja on jo johta-nutkin
siihen, että julkaisutoiminta vah-vistuu
ja alan tietoperusta lisääntyy.
Käydessäni lapi Kliininen Radiogra-fiatiede
-lehden numeroita koko sen il-mestymisajalta,
lähtien vuonna 2007
julkaistusta numerosta, havaitsin, että
lehdessa julkaistuissa useissa artikke-leissa
käsiteltiin sen alkuvuosina erityi-sen
paljon näyttöön perustuvaa radio-
grafiaa. Lisäksi lehdessä on julkaistu
paljon artikkeleita kuvantamisen ja sä-dehoidon
laadusta sekä säteilynkäytön
optimoinnista, alan opetuksesta ja op-pimisesta,
potilaiden tiedontarpeesta
ja hoitamisesta, hoitajien työhyvinvoin-nista
sekä sädehoidon ja kuvantami-sen
metodeista. Aihepiirit ovat lähes-tulkoon
samat kuin ne, jotka nousivat
esiin Tornroos ym. (2019) vastikään
Radiographyssa julkaistussa tutkimuk-sessa,
jossa tarkasteltiin radiografiatie-teen
tutkimuskohteita alan uusimman
kansainvälisen tutkimustiedon perus-teella.
Näyttäisi siltä, että kliinisen ra-diografiatieteen
ydin alkaa vähitellen
selkeytyä.
Tutkimus on hyvin kansainvälistä, ja
sen vuoksi meidän alan tutkijoiden tu-lee
verkostoitua kansainvälisesti ja osal-listua
alan kansainväliseen toimintaan.
Lisäksi tarvitsemme myös kansallista
verkostoitumista ja julkaisutoimintaa.
Vuonna 1997 perustetun Radiografi-an
tutkimusseuran toiminta on ollut,
ja on edelleen, tärkeää suomalaisille ra-diografian
tutkijoille, tutkijoiksi aiko-ville
ja sekä alan opettajille että opiske-lijoille.
Voimme olla ylpeitä siitä, että
meidän maassamme on ollut alan tutki-musseura
jo lähes neljännesvuosisadan.
Ensimmäiset hallituksen jäsenet ovat
jo eläköitymisiässa, ja tässä haluamme
erityisesti kiittää tutkimusseuran pit-käaikaista
puheenjohtajaa Anja Henne-riä
ja hallituksen jäsentä Leena Waltaa,
jotka siirtyivät erinomaisen suuren ja ai-nutlaatuisen
panoksensa sekä radiogra-fiatyölle
että -tieteelle antaneina hyvin
ansaitulle eläkkeelle nauttimaan vapaa-herrattaren
päivistä. Lisäksi muistam-me
lämmöllä ja kiitollisina tutkimusseu-ran
pitkäaikaista rahastonhoitajaa Pirjo
Leppäsaarta, joka sairauden uuvuttama-na
siirtyi ajasta iäisyyteen.
Terveisin,
Eija Metsälä
Päätoimittaja
Journey to the core of clinical
radiography science goes on
Research and science of radiography
strengthens and lives well both globally
and nationally here in Finland. There are
many signs of this. If one now inspects
radiography research and methodology
literature, one can see that distinctive
methodological approach of clinical ra-diography
science is little by little clari-fying.
In addition, research community
is strengthening because we have an in-creasing
number of radiographers who
have research competencies. Also the
amount of master and doctoral level stu-dents
increases. This in turn leads to the
increase of publications and adding the
knowledge base of the science.
While screening all the issues of
Journal of Clinical Radiography and Ra-diotherapy
starting from the very first
one published in 2007, I found out that
in the first issues evidence-based radio-
graphy was dealt with a lot in the artic-
les. In addition, there has been a lot of
articles about the quality of imaging and
radiotherapy as well as about dose opti-mization,
teaching and learning of radio-
graphy students, patients’ information
needs and caring, staff wellbeing and
methods of imaging and radiotherapy.
It seems to me that the focus of clinical
radiography sciences in clarifying little
by little.
Best regards,
Eija Metsälä
Editor in Chief
Kliininen Radiografiatiede 2021 3