ADVOK A AT T I / 5 -2 017 25 laajakulma
YKSITYISASIAKKAILTA JA
YRITYSASIAKKAILTA LASKUTETTUJEN
TUNTIHINTOJEN
MEDIAANI ON 200 EUROA.
Liikejuridiikka, eli yritysten ja yhteisöjen siviilioikeudellisten
toimeksiantojen hoito, on yhteydessä toimiston
kokoon. Yhden tai kahden juristin toimistoista 80 prosenttia
vastasi hoitavansa pääasiassa muita kuin liike-
juridisia toimeksiantoja, kun taas yli 6 juristin toimistoista
71 prosenttia hoitaa pääosin liikejuridiikkaa.
Pääasiassa muuta kuin liikejuridiikkaa hoitavissa toimistoissa
juristikohtaisen vuosiliikevaihdon mediaani on
140 000 euroa. Liikejuridiikkaan erikoistuneissa toimistoissa
liikevaihdon mediaani on 179 000 euroa juristia kohden.
KESKIMÄÄRÄINEN ASIANAJOTOIMISTO | Tutkimuksesta
huomaa helposti ääripäitä, kuten huippu- ja minimilaskutusta,
mutta niistä ei kannata tai voi vetää johtopäätöksiä
koko toimialasta. Sen sijaan tutkimus kertoo isomman
kuvan siitä, minkä kokoisia ja miten paljon työllistäviä
asianajotoimistoja Suomessa on.
– Keskimääräinen asianajotoimisto on pieni toimisto,
jossa on enemmän omistajaosakkaita kuin työntekijöitä.
Juristit huolehtivat itse myös taustatöistä, kuten it-töistä
ja talousasioista, tai sitten ne on ulkoistettu tai jaettu samoissa
tiloissa toimivan toisen pienen toimiston kanssa,
puntaroi Boreniuksen asianajaja ja kehitysjohtaja Niko
Jakobsson. Hänkin kuuluu tutkimuksen ohjausryhmään.
Asianajajastatus liittää yhteen monenlaisia asianajajia,
mutta toimeksiannot vaihtelevat toimiston koon mukaan.
– Pienissä perhetoimistoissa hoidetaan enemmän rikosjuttuja
sekä perheoikeutta ja isoissa toimistoissa liikejuridiikkaa.
Liikevaihdot ovat keskenään ihan eri luokkaa, mutta silti
puhutaan samasta asianajajakunnasta, Jakobsson huomauttaa.
Kaikkiaan 57 prosenttia vastaajista ilmoitti, että viime
vuonna asianajotoimistossa työskenteli osakkaiden
lisäksi palkattua henkilökuntaa, kuten asianajajia, muita
juristeja, asianajosihteerejä, oikeustieteen opiskelijoita tai
muuta henkilökuntaa. 43 prosenttia puolestaan ilmoitti,
ettei asianajotoimistossa työskentele lainkaan palkattua
henkilökuntaa. Kokoaikaisia sihteereitä on vain noin joka
kolmannella vastanneista toimistoista.
Paula Kurki-Suonio on osakkaana lahtelaisessa toimistossa,
jossa on kaksi muuta osakasta ja yksi työsuhteinen
juristi. Lisäksi hänen toimistossaan työskentelee yksi täysipäiväinen
ja yksi osa-aikainen asianajosihteeri. Hänen
toimistonsa vastaa keskimääräistä suomalaista asianajotoimistoa.
– Yllättävän paljon on näköjään niitäkin toimistoja, joissa
ei ole sihteereitä lainkaan ja yllättävän vähän on muita
työntekijäryhmiä kuin asianajajia, kuten henkilöstöpuolen
asiantuntijoita, taloushenkilöitä tai it-ihmisiä. Olen tiennyt,
että sellaisiakin toimistoja on, joissa ei ole palkattua
henkilökuntaa, mutta niiden määrä yllätti minut, Kurki-
Suonio tähdentää.
– Toisaalta vastauksissa näkyi myös minulle ihan uudenlaisia
nimikkeitä, kuten informaatikoita ja toimistopalvelujen
asiantuntijoita, hän lisää.
YKSIN TEKEMINEN OMA VALINTA | Tutkimuksen ohjausryhmään
kuuluva asianajaja Olli Siponen Oulusta uskoo,
että taustalla on muitakin kuin taloudellisia syitä, jos
asianajaja ei halua palkata henkilökuntaa.
– Toisille itsenäisyys on elämäntapavalinta. Sillä tavalla
he ovat kaikesta vastuussa ja perillä ihan pienimmistäkin
asioista toimistossaan. Se, että jättää palkkaamatta sihteerin
tai avustavan juristin, ei välttämättä ole taloudellinen
pakko vaan ennemminkin tapa säädellä omaa työmäärää,
Siponen tuumaa.
Hän kiinnitti asianajajatutkimuksen vastauksissa huomiota
erityisesti siihen, että asianajajan työtä voi tehdä
hyvin monenlaisten taloudellisten raamien sisällä: Tutkimukseen
vastanneista asianajotoimistoista 9 prosenttia
ilmoitti yrityksen liikevaihdon olleen viime vuonna alle
70 000 euroa. Toisaalta 8 prosenttia toimistoista ilmoitti
liikevaihdon ylittäneen miljoona euroa.
Asianajajatutkimukseen vastanneiden toimistojen kotimaisen
toiminnan liikevaihdon mediaani oli viime vuonna
195 000 euroa. Pienin ilmoitettu liikevaihto oli 15 000 euroa
ja suurin yli 30 miljoonaa euroa.
– Yllättävän pienelläkin liikevaihdolla toimitaan. Alle
70 000 euroa näyttää olevan melko yleinen. Siitä ei jää
hirveitä tuloksia. Tosin kulutkin pysyvät pieninä, jos ei ole
palkattua henkilökuntaa, Siponen tuumaa.
– Osalla toimistoista on niin pieni liikevaihto, että niiden
toimeentulo väkisinkin mietityttää, ja toiset ovat puolestaan
mammuttitoimistoja, jotka tahkoavat miljoonatulosta.
Meidän alallamme on monenlaisia taloudellisia reunaehtoja
ja kaikissa näissä asianajajat voivat harjoittaa ammattiaan,
Siponen huomauttaa.
– Isojen yritysten asiakkaat saattavat olla pörssiyhtiöitä
ja pienten toimistojen asiakkaat perhe- ja rikosoikeuden
asiakkaita. Isoissa puhutaan montaa kieltä ja pienissä syrjäseudun
toimistoissa palvellaan monesti paikallisia asiakkaita
arkipäiväisissä asioissa, Siponen toteaa.
Toimiston koko voi myös kertoa, miten toimistoa pyörittävä
asianajaja suhtautuu työhönsä.
– Moni asianajaja samastuu enemmän asiantuntijan kuin
kasvuyrittäjän rooliin. Asiantuntijatyötä halutaan tehdä
lähellä asiakasta ja oikeudellisiin sisältöihin syventyen.
Toiminnan jatkuvan kasvattamisen sijaan toimisto tuottaa
kohtuullisen toimeentulon ja sitä pidetään riittävänä,
Janne Laukkanen Asianajajaliitosta miettii.
Asianajajatutkimus kuitenkin osoittaa, että toimistokoon
kasvaessa kannattavuus vahvistuu. Pienten toimistojen liikevoitto
osakasta kohden vaihtelee suuresti, mutta osak-