Pohjoismaisessa kulttuurissa oletetaan, että kaikkien tulee tehdä
tehtävänsä, joten tunnustuksen osoittaminen ei ole tarpeen.
Amerikkalaiseen tyyliin siellä tapahtuu, missä on positiivista porinaa.
Yhteistyö suur- ja pienyritysten kanssa
oli jatkuvaa, sekä paikalla oli laaja kirjo
eritaustaisia tutkijoita ja insinöörejä.
Kansainvälisyys ja yrittäjyys olivat tärkeä
osa toimintaa. Oli kiinnostavaa nähdä,
että aikaisemmat saavutukset eivät merkinneet
juurikaan, vaan saavutukset annetuissa
työtehtävissä ja lisäarvon luonti
tiimin jäsenenä.
Opiskelin MBA-tutkinnon Atlantassa
Georgian osavaltiossa 2008-2010 samalla,
kun olin Metson konsernihallinnon
edustajana Yhdysvaltojen innovaatioympäristön
liittyvissä kehitystehtävissä.
Tutustuin noina vuosina paikallisiin
yrittäjiin ja suuryritysten kehitystehtävissä
oleviin kollegoihin. Myös yhdysvaltalainen
business-koulu oli varsin
herättävä kokemus siitä, miten yrittäjyyden
kulttuuri on integroitu osaksi liike
elämää. Kahden vuoden MBA-kursseista
kaikissa oli yrittäjyyteen liittyviä
elementtejä. Business caset, talouslaskelmat
ja organisaatioteoriat kaikki käsittelivät
startup-toiminnan ja uuden
liiketoiminnan kehityksen tärkeyttä,
ja mielenkiintoista kyllä kunnioittaen
varsin pohjoismaalaista johtamisen
kulttuuria Jim Collins “Paras Hyvästä”
-kirjan henkeen.
Siirryin MBA-tutkintoni jälkeen
Metsosta Georgia Institute of Technology
-yliopistoon vastaamaan biotalouden
tutkimusinstituutin tutkimuksesta
ja pääsin kokemaan biotalouden kehityssuuntauksia
sekä akatemiassa että
yritysmaailmassa. Instituutin oli perustanut
Yhdysvaltojen paperi- ja puunjalostusteollisuus
kauan sitten ja heidän
lahjoittamansa yli 40 miljoonan dollarin
rahasto toimi edelleen siemenrahana
monelle väitöstyö- ja kehityshankkeelle.
Georgia Techin jälkeen olen työskennellyt
Auburn Universityssä ja nyt paraikaa
North Carolina State Universityssä.
Kaikissa näissä kolmessa yliopistossa
olen kokenut sekä ollut mukana johtamassa
tätä erittäin toimivaa ja yrittäjähenkistä
toimintatapaa.
Alumni- ja yritysverkostot
opiskelijoiden tukena
Rahastojen ja säätiöiden rooli yliopistoissa
koulutuksen rahoituksessa sekä
alumnitoiminnan ytimenä on tärkeä
osa Yhdysvaltojen innovaatiojärjestelmää.
Tällä joustavalla rahoituksella rikotaan
siiloja yhteiskunnassa sekä luodaan
mahdollisuuksia parhaille kyvyille
päästä etenemään urallaan.
Alumni- ja yritysverkostot ovat jatkuvasti
mukana vaikuttamassa sekä seuraamassa
koulutus -ja tutkimusohjelmia,
sekä yleisestikin opiskelijoiden
tukena. Yrittäjähenkisimmät ja energisimmät
opiskelijat pääsevät alusta
pitäen mukaan verkostoihin, joista lähes
kaikki opiskelijat sitten palkataan
aktiivisimpiin yrityksiin. Yritys, joka
on aktiivisin, saa parhaimmat opiskelijat
ja tietysti hyötyy eniten tästä ekosysteemistä.
Opiskelijat sitten siirtyvät
teollisuuteen ja päätyvät ajan kanssa
päätöksentekijän rooleihin, joissa he
voivat vaikuttaa ja antaa takaisin. Näin
siis ympyrä sulkeutuu.
Pohjoismaista yliopistomaailmaa
seuranneena tässä mallissa olisi paljon
oppimista. Ilman kokemusperää sen ymmärtäminen
on kuitenkin vaikeaa niin
akateemiselle maailmalle kuin yrityksille.
Ensivaikutelma on, että kyseessä on
”rahalla saa ja hevosella pääsee” -malli,
mutta näin ei kuitenkaan ole.
Myös yksityiset lahjoittajat ovat mukana
toiminnassa. Varsin pienilläkin
panoksilla ja vahvalla sitoumuksella he
osoittavat kunnioituksensa ja kiitollisuutensa
sitä taloudellista tukea kohtaan,
joka mahdollisti heidän koulutuksensa.
Kaikessa mukana on myös sosiaalinen
ja taloudellinen tunnustaminen.
Tapana on antaa tunnustusta yrittämisestä
ja luoda paljon positiivista energiaa
sen ympärille. Tunnustusta annetaan
lähes kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa
ja niiden ulkopuolellakin. Tämä
pitää huolen siitä, että ahkerasti töitä
tekevät ja yrittävät saavat palautetta.
Pohjoismaisessa kulttuurissa oletetaan,
että kaikkien tulee tehdä tehtävänsä,
joten tunnustuksen osoittaminen ei ole
tarpeen. Amerikkalaiseen tyyliin siellä
tapahtuu, missä on positiivista porinaa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että suomalaisten
yritysten ja tutkimuslaitosten
tulisi osallistua aktiivisemmin Yhdysvaltojen
toimintatapoihin ja prosesseihin,
jotta ne pääsisivät paremmin mukaan
verkostoihin ja ekosysteemeihin. Näiden
kuvioiden rooli on kaupallisessa toiminnassa
huomattavasti suurempi kuin voisi
kuvitella. Tämä tietysti kuitenkin vaatii
paikallista läsnäoloa ja pitkäaikaista
panostusta paikalliseen ekosysteemiin
kaikessa sen monimuotoisuudessa.
Marko Hakovirta työskentelee professorina
ja biotalouden laitoksen johtajana
North Carolina State Universityssä.
Tapana on antaa
tunnustusta
yrittämisestä
ja luoda paljon
positiivista
energiaa sen
ympärille.
SAM | 17