Malesiassa ja Singaporessa
Ammattimaista toimintaa
Malesian ja Singaporen maajoukkuekeilaajia kävi jälleen Talissa näytillä ja napsimassa
palkintorahoja Ballmaster Openissa. Molempien joukkueiden valmentajat kertoivat
valmentautumisesta samansuuntaisesti.
BRUNSWICK BALLMASTER Open vetää
runsaasti ulkomaisia keilaajia. Muutamat maat
lähettävät maajoukkueitaan hakemaan kokemusta
ja miksei menestystäkin. Vuonna 2018
osanottajalistalla olivat Malesian, Ruotsin,
Singaporen ja tietenkin Suomen maajoukkueet
valmentajineen. Singaporen naiset ovat
käyneet Talissa lähes vuosittain 2010-luvulla.
Malesia oli nyt tässä kilpailussa ensimmäistä
kertaa joukkueena. Menestys
kertoo porukoiden tasosta. Singaporen
naiset ovat olleet edustettuina
porraspelissä jo aiemmin ja
voittokin jäi heille viime vuonna.
Tänä vuonna voiton vei Malesian
maajoukkuenainen Jane Sin Li.
Näiden Kaukoidän joukkueiden
valmentajat kertoivat valmennussysteemeistään
40 | KEILAAJA
ja aika yhtenäiset olivat
naapurimaiden taustat.
Malesian valmentaja Ben Heng kertoi tuoneensa
kisoihin 11 keilaajaa, joista viisi oli
naisia ja kuusi miehiä. Sen lisäksi kilpailussa
oli mukana vielä Zulmazran Zulkifli, mutta
hän ei kuulunut maajoukkueeseen, vaan hoiti
itse omat kustannuksensa. Joukkue oli ollut
matkassa kaksi viikkoa, sillä ennen Ballmaster
Openia he kävivät pelaamassa AIK-turnauksen
Tukholmassa.
– Minä olen joukkueen valmentaja, mutta
keilaajat pelaavat varsin itsenäisesti, koska
yksi mies ei pysty paimentamaan kaikkia yhtätoista
radoilla. Toki, jos siltä näyttää, puutun
peliin myös kilpailun aikana, mutta pääasiassa
analysoimme kilpailua sitten jälkikäteen, Ben
Heng kertoi.
Malesian maajoukkuekeilaajat, siis nyt mukana
oleet 11 pelaajaa, ovat täysipäiväisiä urheilijoita,
ammattilaisia viimeisen päälle. He
eivät elä palkinnoillaan, vaan ovat Malesian
urheiluministeriön palkkalistoilla ja nauttivat
virkamiesmäistä kuukausipalkkaa. Kysyessäni
palkan suuruutta, Ben vastasi hieman epämääräisesti
sen olevan 1000-1500 dollaria kuussa.
Jäin siihen käsitykseen, että tuo summa tulee
keilaajille puhtaana käteen, eli on verotonta
tuloa. Jos noin tosiaan on, riittää se varmaan
elämiseen maassa, jossa elinkustannukset ovat
huomattavasti alemmat kuin meillä Suomessa.
– Kuukausipalkkansa eteen keilaajat ovat
velvollisia harjoittelemaan keilailua 2,5 tuntia
päivässä viitenä päivänä viikossa. Kuntopuolta
ylläpidetään salilla kolmella kahden tunnin
harjoituksella viikossa. Sen lisäksi harjoittelu
sisältää jonkin verran lenkkeilyä, Heng kuvaili
joukkueensa harjoittelua.
– Tietenkin harjoittelu keilahallilla ja salilla
on ilmaista. Välinepuolta varten pelaajat saavat
2500 dollarin määrärahan vuodessa, mikä tietenkin
suurimmaksi osaksi menee palloihin.
Kilpailumatkoja joukkue tekee seitsemänkahdeksan
vuodessa pääasiassa Eurooppaan ja
Aasiaan, mutta joskus mennään myös Amerikoihin.
Matkat ovat tietenkin urheiluministeriön
rahoittamia, eikä pelaajien tarvitse niihin
omia varojaan sijoittaa.
Singaporella vain naisjoukkue
Singaporen valmentaja Jason Yeong Nathan
kertoi hyvin samansuuntaisia tietoja, kuin virkaveljensä
pohjoisesta naapurimaasta. Poikkeuksena
on virkasuhteessa olevien keilaajien
määrä.
– Meillä systeemi on periaatteessa samanlainen
kuin Malesiassa, keilaajamme ovat urheiluministeriön
palkkalistoilla, he ovat täyspäiväisiä
keilaajia ja saavat kuukausipalkkaa.
Palkan suuruus on 1000–2000 euroa kuukaudessa.
Myös Singaporen tapauksessa ymmärsin
palkan olevan verovapaata tuloa.
– Valtion palkkalistalla on seitsemän naiskeilaajaa,
ei lainkaan miehiä. Tällä matkalla
on mukana neljä naista sekä sisareni Jasmine,
joka ei kuulu joukkueeseen, vaan hoitaa omat
kustannuksensa itse, Jason kertoi.
– Kuukausipalkkansa vastineeksi
naiset keilaavat kaksi tuntia
päivässä joka päivä sekä käyvät
salilla kolmasti viikossa. Tietysti
peruskuntoa hoidetaan myös.
Kaikki naiset asuvat kotona omillaan
ja vastaavat itse asumiskustannuksistaan
ja normaalielämästään.
Välineistä keilaajien ei tarvitse maksaa,
vaan ne kuuluvat urheiluministeriön piikkiin.
– Tällaisia kilpailumatkoja teemme kolmeneljä
kertaa vuodessa ja tietenkin hallitus vastaa
kustannuksista. Singaporen Keilailuliitolle
ei näistä reissuista tule kuuluja, vaan kaiken
maksaa urheiluministeriö. Tämä matka on
pariviikkoinen, joskus ne voivat olla pidempiäkin,
esimerkiksi heinäkuussa, kun EBT-kilpailuja
on joka viikko kolmen viikon ajan, on
tietenkin viisasta pelata ne kaikki menemättä
välillä kotiin. Minä seuraan tyttöjen keilailua
koko ajan, mutta tavoitteena on, että he tekisivät
suurimman osan ratkaisuistaan itse.
Puutun asiaan oikeastaan vain tarvittaessa,
Yeong Nathan selvitti.
Tuollaisella elämäntilanteella ja harjoittelumäärällä
ei ole mikään ihme, että Malesia ja
Singapore kuuluvat maailman ehdottomaan
eliittiin ja menestyvät kaikenlaisissa kilpailuissa
ympäri maailman. Mielenkiintoista olisi
nähdä kuinka esimerkiksi naisten PWBA:n
kiertueen kisoissa kävisi, jos Malesia ja Singapore
lähtisivät mukaan täydellä voimalla.
TEKSTI PEKKA KORPI
Malesian maajoukkuepelaajat ovat
Urheiluministeriön palkkalistoilla,
Singaporen valtion palkoilla keilaa
seitsemän naista.