KEILAAJA | 25
Paljon tehtäviä, paljon vastuuta
Teknisen delegaatin ja tulevan kisahallin yhteistyö
alkaa jo paljon ennen kisoja.
– Yleensä vierailen hallissa vuosi ennen
kuin kisat alkavat. Tarkistan kaiken, pelaajaalueen,
vauhtiradat, rajarikkoviivan, koneet,
radat, rännit ja keilahallin valot sekä yleiset
puitteet. Jos on paljon korjattavaa, menen uudelleen
3–4 kuukautta ennen kisoja. Jos korjattavaa
ei ole paljon, menen 4–5 päivää ennen
kisoja tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.
Lane map eli ratojen topografinen kartta
julkaistaan nykyisin kolme päivää ennen arvokilpailujen
alkamista. Sekin syntyy Marios
Nicolaidesin työllä.
– Lane mapin käyttö aloitettiin vuonna
2012. Se on erittäin tärkeä nykykeilailussa ja
antaa paljon tietoa keilaajille, valmentajille
sekä ratamestareille. Ratojen mittaaminen on
tarkkaa työtä, tunnissa ehtii noin neljä rataa.
Vasta sen jälkeen, kun radat on ”mapattu”, voi
tehdä päätöksen olosuhteesta, Marios kertoo.
Rataolosuhteen kisoihin Marios Nicolaides
rakentaa yhdessä ETBF:n yhteistyökumppani
Kegelin edustajan kanssa. Kisojen alettuakin
hänellä on aistit avoinna tapahtumille ja olosuhteille.
– Kilpailujen aikana valvon ja tarkistan,
että joka päivä tehdään kaikki samalla tavalla.
Kun olemme kertoneet, miten teemme, teemme
joka päivä samalla tavalla. Se on todella
tärkeää, koska silloin keilaajat tietävät, että
joka päivä on samanlaiset olosuhteet. Yritämme
myös pitää hallin lämpötilan samana läpi
kisojen, mutta se on joskus vaikeaa.
– Sääntöjen mukaan, vastuu on minulla,
mutta me olemme tiimi, keilahallin edustajat
ja me. Haluamme tehdä kaiken hyvin. Kaikki
tietävät joka päivä, mitä tehdä. Keskustelemme
ja sovimme tarkasti, mitä tehdään ja se
on toiminut todella hyvin, Marios pohjustaa.
– Tietenkin sitten kaikki palaute tulee minulle,
jos on joku iso ongelma, kilpailunjohtaja
tekee päätökset. Jos on vain teknisiä ongelmia,
hoidan ne ja kerron vain kilpailunjohtajalle
mitä on tehty ja miksi.
– Kisojen aikana menen hallille pari tuntia
ennen kuin päivä alkaa ja olen loppuun
saakka. Tietenkin. Siellä on oltava siltä varalta,
jos jotain tapahtuu. Tilanteet pitää hoitaa
aina heti. Useimmiten ratkaisen ongelman jo
ennen kuin sitä kukaan huomaa.
Kuka sen kaikkia kiinnostavan ja puhetta
aiheuttavan rataolosuhteen sitten päättää?
– Lopullisen päätöksen rataolosuhteesta
tekee ETBF kisoissa Kegel, toki teemme sen
yhdessä keskustellen.
Haasteita ja muistoja
Teknisen delegaatin vastuulliseen työhön sisältyy
paljon haasteita, joita monet meistä eivät
tule edes ajatelleeksi.
– Vaikeaa on, kun pitää päättää olosuhde
kisoissa, missä miehet ja naiset ovat mukana.
Junioreiden EM-kilpailuissa on tytöt ja pojat,
ja pitää hakea olosuhde, joka sopii molemmille.
Pojille suunniteltu olosuhde, voi olla liian
vaikea tytöille ja päinvastoin. Tulevaisuudessa
voisi olla hyvä tehdä eri olosuhde tytöille ja
pojille, mutta siitä päättää kongressi, en minä,
Marios tuumaa.
– Riippuen olosuhteesta, ratojen topografiasta
ja monista muista asioista, voi tyttöjen
taso olla jopa kovempi kuin poikien. Senkin
näkee esimerkiksi pallonreaktioista epävirallisissa
harjoituksissa, joiden perusteella voi
vielä tehdä pieniä muutoksia.
Kaikenlaista on vuosien aikana sattunut.
Niistä Marios ei juurikaan juttele, mutta yhden
pienen tarinan hän kertoo.
– Muistan, kun sääntöjen mukaan ei saanut
viedä palloja hallilta pois, eräs mies oli
viemässä palloa ulos hallista ja kysyin, miksi
hän sitä on viemässä. Hän kertoi, että haluaa
harjoitella heiluria huoneessaan. Se nauratti
minua melko lailla, Marios hymyilee ja paljastaa,
ettei mies ollut suomalainen.
Ikäviä ja surullisiakin sattumuksia on ollut.
– Kerran eräs poika iski pallolla suoraan
kehräsluuhun ja hänet vietiin sairaalaan. Kisat
päättyivät siihen. Se oli surullista. Ja aina minuun
sattuu, kun näen nuorien naisten itkevän
erän jälkeen. Sitä näkee paljon ja se satuttaa.
Käytös on parantunut
Paljon nähnyt Marios on joutunut todistamaan
myös urheilijoiden huonoa käyttäytymistä,
mutta iloitsee siitä, että nykyään tätä
harvemmin kohtaa.
– Muutamia vuosia sitten käyttäytyminen
ei ollut mielestäni niin hyvää. Nykyisin kaikki
käyttäytyvät hyvin, vaikka tietenkin joskus
tunteet ovat pinnassa. Joka vuosi tämä paranee,
keilaajat, valmentajat ja muut joukkueiden
toimitsijat ymmärtävät asiat. Olen ollut
monta vuotta mukana ja kaikki tietävät, missä
rajat kulkevat. Enää ei tapahdu ylilyöntejä,
vaikka tunteet voivat olla hyvinkin kuumia.
Myös valmentajat ovat nykyisin hyvin ammattimaisia,
etenkin Euroopassa. ETBF klinikat
ja valmentajakoulutus ovat kehittyneet
ammattimaisempaan suuntaan. Valmentajat
tietävät, että jos joku keilaaja saa kortin, hän
on sen ansainnut. He tietävät myös, että jos he
tarvitsevat apua, he sitä myös kilpailun järjestelyorganisaatiolta
saavat. He arvostavat sitä
ja myös meidän työtämme, Marios kiittelee.
– Tiedämme ETBF:ssä, että tämä on vasta
alkua ja voimme tehdä vielä paljon enemmän.
Pikkuhiljaa aina uusissa maissa ymmärretään
tämä ja valmennus muuttuu ammattimaisemmaksi,
tulee valmentajia ETBF:n leveleille.
Marios Nicolaides itsekin jatkaa tiedonjanonsa
sammuttamista.
– Viimeisten viiden vuoden aikana olen
opiskellut enemmän kuin koulussa koskaan.
Olen kirjoittanut paljon radanhoidosta, tarkistuksista,
ratavalvojien työstä. Jaamme tietoa
USA:n ja eri maiden kesken ja kaikki on
kirjoitettu nyt talteen. Nyt niitä pitää vain
päivittää sitä mukaa, kun tekniikka ja asiat
muuttuvat, Marios kertoo.
– Rakastan sitä, mitä teen. Tiedän, että
voin tehdä ETBF:lle ja keilailulle vielä paljon,
viime syksyn ETBF:n kongressissa liiton hallitukseen
valittu Marios päättää.
.S¯_OVPIIYILI5IYPVZ6PKVSIPL¯ZPUISVIUZPSTÊUISSI