Diana kasvoi maailmanluokan keilaajaksi
KEILAAJA | 21
Tiivistä yhdessäoloa
Yliopistokeilaajien arkeen ei paljoa muuta
mahdu kuin treenaamista, kisoja ja opiskelua.
Daria Kovalova ei tunnu muuta kaipaavankaan.
Elämä muuttui
Yhdysvaltoihin
muuton myötä täysin.
– Meillä on joukkueessa 12 naista ja 12
miestä, joista aina kisoissa osa vaihtuu. Yhdessä
treenatessa oppii todella paljon. Olen matkustanut
tiimin kanssa college-turnauksissa
koko neljän vuoden ajan, Wichitan yliopistossa
Kansasissa opiskeleva Daria valottaa.
– On antoisaa matkustaa ja keilata hyvien
ystävien kanssa, he kannustavat ja tukevat
kaikessa. Meillä on joukkueen kanssa neljä
kahden tunnin treenipäivää viikossa, lisäksi
on mentaalitreeniä valmentajien kanssa sekä
kolmena päivänä kuntosaliharjoittelua.
Viikonloppuisin treenaan yksin. Kun kuuluu
tiimiin, saa harjoitella missä tahansa hallissa
Wichitassa, Daria kertoo.
Muita itsestäänselvyyksiä ei sitten olekaan.
– Jos ei opiskele omaa pääainettaan, ei
pääse keilaamaan tiimissä. Ja pääainettaan ei
taas pysty opiskelemaan ilman hyvää kielitaitoa.
Englannin kielentaidon pitää olla hyvä,
muuten ei selviydy kursseista, Daria tähdentää.
Harppauksia eteenpäin
Vuodet Wichitassa ovat olleet Daria Kovalovalle
ison kehittymisen aikaa.
– Merkittäviä kehitysaskeleita ovat olleet
itseluottamuksen ja henkisen pelini paraneminen.
Olen oppinut
ymmärtämään
myös tiimityön ja
ratojen pelaamisen
dynamiikkaa. Valmentajat
laittavat
paljon painoarvoa
keilailun henkiseen puoleen. Vuosittain on
urheilupsykologin istunto, jossa hän auttaa
meitä rakentamaan keskinäistä luottamusta.
Itkemme paljon, mutta tulemme istunnoista
ulos vahvempina kuin koskaan aikaisemmin,
Dasha kertoo.
– Paljon keskitytään myös ratojen pelaamisen
ymmärtämiseen ja keilapallojen dynamiikkaan.
Myös ammattilaisia Kegeliltä, Stormilta
ja Brunswickilta käy pitämässä luentoja.
Yliopiston joukkueessa keilaavilla on kaksi
valmentajaa.
– Gordon Vadakin on erikoistunut henkiseen
valmennukseen, Mark Lewis lajin fyysiseen
puoleen. Silloin tällöin meillä on kolmantena
apuvalmentaja, joka auttaa meitä
valmistautumaan vuoden major turnaukseen,
Intercollegiate Team Champioshipsiin.
Daria Kovalova käy kotona Venäjällä kaksi
kertaa vuodessa. Talvella opiskelutauko on
kuukauden ja kesällä kolmen kuukauden mittainen.
Tulevaisuutensa hän näkee USA:ssa,
keilailun ammattilaisena.
LATVIALAINEN DIANA ZAVAJALOVA on kasvanut lupaavasta juniorikeilaajasta
maailmanluokan tähdeksi. Hänellä oli suuria unelmia jo pikkutyttönä
ja niitä hän lähti toteuttamaan USA:han, eikä ole tarvinnut katua.
Elämä on antanut juuri niitä asioita, joista hän unelmoi.
Unelmoit keilailutähteydestä jo pikkutyttönä?
– Totta, kasvoin urheilulliseksi tytöksi ja tiesin jo hyvin nuorena, että
haluan olla urheilija ja nimeen omaan ammattiurheilija. Rakastin urheilemista
enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Nuorempana harrastin
kaikenlaista, tennistä, karatea, skeittailua, tanssia, pianonsoittoa, keilailua
ja monia muita juttuja. Nautin niistä kaikista, mutta jossain vaiheessa piti
tehdä valinta ja valitsin keilailun, Diana kertoo.
– Hyvin nuorena tiesin myös sen, että haluan olla paras siinä, mitä
teen. Olen erittäin määrätietoinen persoona ja halusin tulla maailman
parhaaksi keilaajaksi. Tein paljon töitä sen hyväksi ja nyt voin sanoa, että
se on kannattanut, hän jatkaa.
Miten unelmat ovat kasvaneet keilailu-urasi edetessä?
– Sain tehdä töitä yhdessä Sid Allenin ja Ruben Ghiragossianin kanssa,
kun olin 13-vuotias. He ehdottomasti opettivat minulle paljon siitä, mistä
keilailussa huipputasolla on kyse. He nostivat keilailuni seuraavalle tasolle
ja aloin matkustaa eri puolilla Eurooppa keilaamassa turnauksia ja hankkimassa
kokemusta.
– Olen onnekas, että vanhempani ovat aina tukeneet minua, aivan
ensimmäisestä päivästä saakka. Yritin keilata niin paljon kuin pystyin ja
oppia muilta pelaajilta ja turnauksista. Myös virheistään oppii paljon. Olin
päättänyt tulla parhaaksi tässä lajissa ja kovalla työllä monet ovet ovat
avautuneet minulle, Diana painottaa.
Milloin päätit lähteä yliopisto-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin?
– Valmistuin lukiosta Riiassa ja lähdin USA:han 18-vuotiaana. Päätös
siitä, että haluan seurata unelmiani USA:ssa, syntyi jo vuosi ennen kuin
pääsin lukiosta. Aloitin opiskelun Webber International yliopistossa vuonna
2010 ja valmistuin vuonna 2014. Pääaineeni oli urheilujohtaminen.
Millaista aikaa tuo oli elämässäsi?
– Neljä vuotta collegessa oli mahtavaa aikaa, koska USA:ssa keilaat
koulullesi. Meillä oli paljon turnauksia eri puolilla maata ja rakastin sitä.
Tietenkin myös päivittäinen treenaaminen Kegelin harjoituskeskuksessa
oli mahtavaa. Valmennuksen, hyvien harjoittelumahdollisuuksien, koulun,
koulutuksen ja keilailun yhdistäminen oli mahtavaa. En olisi osannut parempaa
pyytää, Diana muistelee.
Entä nyt, mitä muuta teet kuin keilaat ja millaista elämä USA:ssa on?
– Tällä hetkellä olen kokopäivätoiminen keilaaja. Se on leipätyöni.
Matkustan maailmalla ja keilaan, PBA, PWBA, Euroopan ja maailman
kiertueilla. Voin sanoa, että elän unelmaani, koska matkustan ja teen sitä,
mitä eniten rakastan, keilaan, Diana kertoo.
– Asun Austinissa Teksasissa poikaystäväni ja kahden ihanan koiran
kanssa. Vietän heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin mahdollista silloin,
kun en keilaa. Mutta, käytännössä keilaan joka päivä, koska eri puolilla Yhdysvaltoja
on paljon turnauksia. Elämä on täydellistä, Diana hymyilee.
Millaisia unelmia sinulla nyt on?
– Unelmani on saada USA:n kansalaisuus ja pysyä USA:ssa ikuisesti.
Rakastan sitä monista eri syistä. Unelmani on ollut tulla maailman parhaaksi
ja yritän pyrkiä sitä kohti joka ikinen päivä. Yksi pitkäaikainen unelmani
on ollut keilata USA:n maajoukkueessa ja toivon, että jonain päivänä
se unelma toteutuu.
– Lyhyemmän aikavälin haaveita on voittaa lisää Major-turnauksia
USA:ssa. Minulla on niitä jo kaksi sekä kaksi maailman kiertueen titteliä.
Eli haluan voittaa lisää Major-titteleitä naisten ammattilaiskiertueella ja
PBA-titteli. Minulla on yksi alueturnauksen voitto, mutta haaveena on
ison PBA-tittelin voittaminen.