Johan Ekström on
jo tuttu näky
ruotsalaiskeilaajien
takana. Hän seuraa
suojattiensa suorituksia
silmä tarkkana
muistiinpanoja tehden.
KEILAAJA | 29
– Uskon, että huolimatta siitä mitä sinä
teet, on sinut katsottava urheilijan taakse. Urheilija
on aina ensisijaisesti ihminen. Urheilijan
terveys ja hyvinvointi tulevat aina ensin. Uskon
vahvasti, että ilman hyvää terveyttä, niin
fyysistä kuin psyykkistä, ei tapahdu edistystä
ja kehittymistä.
– Keilailu on yhdistelmä tiedettä ja taidetta,
valmentajana sinun on opastettava pelaaja
tavoitteiden mukaisesti oikeaan suuntaan. Harjoittelun
tulee olla merkityksellistä keilaajalle,
eikä sen aina tarvitse olla hauskaa. Valmentajana
minun pitää varmistua siitä, että keilaaja
ymmärtää miksi ja miten asia pitää tehdä. Oma
sisäinen asemani on olla pieni osa keilaajan
kehittymisessä ja edistymisessä.
Mitkä ominaisuudet katsot olevan vahvuuksiasi
valmentajana?
– Olen ihmisläheinen ihminen ja katson,
että ymmärrän, mitä ominaisuuksia ja taitoja
keilaajalla on ja mitä hän tarvitsee kehittyäkseen
kansainvälisellä tasolla.
Entä mitä ominaisuuksia tai taitoja haluaisit
parantaa itsessäsi valmentajana?
– Uskon, että kaikki voivat kehittyä jokaisella
osa-alueella. Sinä päivänä, kun ajattelet,
että tiedät kaiken, on päivä, jolloin sinun on
lopetettava se mitä teet.
– Pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni ymmärtääkseni
paremmin pallonliikettä ja miten
manipuloida sitä, koska juuri se on erittäin
tärkeä tekijä lajissamme.
Minkälaiset ominaisuudet tekevät mielestäsi
hyvän valmentajan?
– No se riippuu niin monesta asiasta. Tilanteesta,
keilaajan tasosta, iästä jne.
Miten ylläpidät valmennusosaamistasi
ja kehität itseäsi?
– Osallistun seminaareihin, käyn koulutuksissa,
juttelen muiden alan ammattilaisten
kanssa, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että
katson paljon keilailua.
Teetkö itsearviointia, käytätkö urheilija
arviointia tai kollegan arviointia itsesi
kehittämisessä?
– Käytän urheilija-arviointia säännöllisesti,
ja sen mukaan voisin varmasti kehittää itseäni…
Jokaisen arvokisan jälkeen arvioimme
organisaation, matkajärjestelyjä ja totta kai
myös toisiamme ja itseämme.
Kuinka usein käytät itsearviointia?
– Lähes jokaisen urheilijatapaamisen tai
leirin jälkeen. Syvemmällä tasolla ja perusteellisemmin
analysoimme kerran vuodessa
ja jokaisen arvokisan jälkeen, pidemmällä ja
lyhemmällä kaavalla.
Teetkö yhteistyötä paljon muiden lajien
valmentajien kanssa?
– En oikeastaan, jonkin verran seminaareissa
ja yhteistilaisuuksissa, mutta kentällä
melko harvoin.
Minkälaisena näet keilailuvalmennuksen
tulevaisuudessa? Mikä on muuttunut
keilailuvalmennuksessa?
– Sen jälkeen kuin aloitin valmentamisen,
on joka vuosi tullut lisää ja enemmän
tekijöitä, joita pitää ottaa huomioon. Radanhoitokoneet
ovat kehittyneet erittäin paljon
ja rataolosuhteiden tekeminen sen myötä.
Meidän pitää ymmärtää radan topografiasta,
puhumattakaan lukuisista palloista ja miten
ne toimivat tänä päivänä radalla. 25 vuotta
sitten (ennen X-Caliburia) keilailussa oli kyse
enemmän taidosta ja suorituksen tekemisestä.
Tänä päivänä enemmänkin siitä, miten pallon
pyörintä ja vauhti sopivat rataolosuhteisiin.
Keilailu- / psyykkiset taidot / fyysiset ominaisuudet
– onko näiden suhde muuttunut?
– Kyllä mielestäni. Keilaajan pitää olla paljon
paremmassa fyysisessä kunnossa tänä päivänä,
jotta voi kilpailla korkealla tasolla loukkaantumatta
ja vammoitta. Psyykkiset taidot ja
ominaisuudet ovat olleet aina tärkeitä, mutta
vasta nyt niistä puhutaan enemmän, kiinnitetään
huomiota, tehdään töitä niiden eteen
ja ehkä hieman enemmän myös arvostetaan.
Miten keilailuvalmennusta on arvostettu
Ruotsissa?
– Hahaa, tuota tämä on aika subjektiivista.
Jos vertaan Aasiaan tai USA:han, täytyy sanoa,
että ei ole. Toisaalta kulttuuri on aika erilaista
Ruotsissa, jossa keilaajat ottavat itse suuren
vastuun harjoittelustaan itsenäisesti. Joten luulen,
että Ruotsissa valmentajia arvostetaan sen
verran kuin ansaitsemme. Mutta, edelleenkin
tämän on subjektiivinen näkemys.