ADVOK A AT T I / 4-2 018 tulokulma 29
KOLUMNISTI ELINA GRUNDSTRÖM ON JULKISEN SANAN NEUVOSTON PUHEENJOHTAJA. @ELINAGRUNDSTROM
Elämän ja kuoleman kysymyksiä
Ammattieettisiä ohjeita pidetään herkästi toisarvoisena
näpertelynä. Niissä voi kuitenkin olla
kyse elämästä ja kuolemasta, kuten lääkärin
eettisissä ohjeissa, joiden mukaan lääkärin pitää
kunnioittaa ihmisyyttä, eikä hän saa osallistua
kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon.
Ammattieettisiä ohjeita ei sovelleta vain dramaattisissa
ääritilanteissa. Niitä tarvitaan, koska monissa ammateissa
joudutaan päivittäin ratkaisemaan eettisiä kysymyksiä,
joista laki ei sano mitään. Lääkäreillä, papeilla, asianajajilla
ja journalisteilla on pitkään ollut omansa. Uudempia ovat
kätilöiden, sosiaalialan, psykologien ja viestintäväen ohjeet.
VALTIOSÄÄNTÖOIKEUDEN DOSENTTI Liisa Nieminen on kirjoittanut
ammattieettisistä ohjeista uuteen Viestintäoikeuden
vuosikirjaan. Hän korostaa artikkelissaan, että ohjeistot
eivät aina anna valmiita vastauksia. Monet ovat sisäisestikin
ristiriitaisia.
Esimerkiksi kätilöiden eettisissä ohjeissa todetaan, että
”kätilöllä on oikeus kieltäytyä osallistumasta toimintaan,
joka on ristiriidassa hänen oman vakaumuksensa kanssa,
kuitenkin niin, että asiakkaan hoitoa ei laiminlyödä”. Ei ole
helppoa tulkita, miten esimerkiksi katolisen kätilön tulisi
toimia, jos häntä tarvitaan varmistamaan abortin turvallisuus.
JOURNALISTIN OHJEITA tulkitsevan Julkisen sanan neuvoston
päätösten vuoksi ei kukaan kuole, mutta eettinen arviointi
on journalismissa vaikeaa samasta syystä kuin lääketieteessä.
Ammattietiikkaa joudutaan tyypillisesti punnitsemaan
tilanteessa, jossa kaksi tärkeää periaatetta on ristiriidassa
toistensa kanssa. Lääketieteessä vastakkain voivat olla potilaan
itsemääräämisoikeus ja elämän kunnioittaminen.
Journalismissa arvioidaan esimerkiksi yleisön tiedonsaantioikeutta
suhteessa jutun kohteen yksityisyyden suojaan.
Juuri tätä on eettisten ohjeiden tulkitseminen. Tosin tuomioistuimetkin
joutuvat usein punnitsemaan perusoikeuksia
suhteessa toisiinsa. Kehittyneessä yhteiskunnassa arvojen
ristiriitaisuus hyväksytään ja niitä osataan sovittaa yhteen.
SUOMESSA ON viime aikoina kannettu huolta siitä, että
ammattieettiset ohjeet voivat jossain teoreettisessa tapauksessa
olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Kysymys ei
mielestäni ole polttava, koska mahdollinen lain rikkominen
ratkaistaan joka tapauksessa tuomioistuimessa eikä
itsesääntelyelimessä.
Sen sijaan minua huolettaa kehitys, jossa suomalaisen
yhteiskunnan kyky eettisten ristiriitojen hyväksymiseen
ja sovitteluun on heikentynyt. Näin voi päätellä siitä,
miten ahkerasti lakiin nykyään vedotaan. Julkisuudessa ja
sosiaalisen median keskusteluissa nousee tämän tästä esiin
alkeellinen argumentti, jonka mukaan mitään toimintaa ei
saisi millään tavalla moittia tai arvostella, jos se ei ole selkeästi
lainvastaista.
Todellisuudessa lainsäädäntö ei riitä alkuunkaan ohjaamaan
ihmisten arkea. Eettisiä periaatteita ja ihan vain hyviä
käytöstapoja tarvitaan paljon useammin. Pelkkään lainkuuliaisuuteen
perustuva maailma olisi ankea, epäystävällinen
ja toimimaton paikka.
KOVAÄÄNISELLE NETTIVIHAKUOROLLE tällainen ajattelu ei
kelpaa. Nykypäivän kärjistyneessä keskusteluilmapiirissä
oikea ja väärä halutaan nähdä ehdottomina sääntöinä. Elämän
ristiriitaisuutta ei siedetä, ja monisyinen todellisuus
halutaan yksinkertaistaa lakien noudattamiseksi.
Ammattietiikan vähättely on yhteydessä asiantuntijatiedon
torjumiseen. Ammattietiikka on ollut keskeinen
osa esimerkiksi lääkärien, yliopistotutkijoiden ja toimittajien
asiantuntemusta. Nykyään koko asiantuntemuksen
merkitys kyseenalaistetaan. Politiikantutkija Tom Nichols
kuvaa tätä kehityskulkua kirjassaan Asiantuntemuksen kuolema.
Hänen mukaansa nettimaailman mukanaan tuoma
tiedonsaannin helppous on luonut narsismia, jossa kaikki
kuvittelevat ymmärtävänsä esimerkiksi lääketieteestä yhtä
paljon kuin lääkärit.
Sekin voi muuten olla elämän ja kuoleman kysymys.
Nichols kertoo kirjassaan, miten Etelä-Afrikan presidentti
uskoi netistä löytämäänsä ”tietoa”, jonka mukaan AIDS
ei johdu viruksesta vaan ruokavaliosta. Hän kieltäytyi vastaanottamasta
maalle tarjottuja HIV-lääkkeitä.
Tutkijoiden arvion mukaan noin 300 000 eteläafrikkalaista
menehtyi.
”Lainsäädäntö ei
riitä ohjaamaan
ihmisten arkea.”