ADVOK A AT T I / 4-2 018 23 laajakulma
”OMAN PORUKKANI TYÖTYYTYVÄISYYS NÄYTTÄÄ
TYÖHYVINVOINTIMITTAUKSISSA
PARANTUNEEN AINA, KUN OLEN
HYÖDYNTÄNYT VALMENNUSTA.”
Lisäksi halutaan tehdä merkityksellistä työtä. Pelkkä
hyvä palkka ei riitä, jos työ on yksitoikkoista tai omasta
mielestä yhdentekevää. Työnohjauksessa voidaan kirkastaa
näitä tavoitteita.
– Asianajaja haluaa nähdä itsensä oikeudenmukaisuuden
tuottajana ja tuntea työllään olevan syvällisempää merkitystä.
Asianajaja myös haluaa käyttää laajaa osaamistaan ja pystyä
vaikuttamaan siihen, missä ja millä välineillä työskentelee.
Asianajajien työnohjaus on Kiesiläinen-Riihelän mukaan
samankaltaista kuin asiantuntija-ammattien työnohjaus ylipäänsä.
Olennaista alkuasetelmassa on, että ihminen tuntee
oman työnsä ja tekemisensä tavat, koska se luo pohjan kaikelle
työn kehittämiselle.
Juristilla esimerkiksi on vastaus oikeudellisiin asioihin,
koska se kuuluu hänen ammattitaitoonsa. Juristi tietää,
mitä tarkoittaa salassapitovelvollisuus ja lojaalisuus asiakasta
kohtaan. Alalle kuuluu ulkoisia normeja, kuten siisti pukeutuminen,
mutta on myös asioita, joihin voi itse vaikuttaa.
– On hyvä tiedostaa asiat, joita voi muuttaa ja ne, jotka
kuuluvat omaan alaan sisäänrakennettuna ja joihin ei voi
juuri vaikuttaa. Käräjäoikeuteen pitää esimerkiksi pukeutua
tietyllä tavalla, ja niin se vaan on, Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Siihen taas voi vaikuttaa, miten työtään tekee, miten kohtaa
ihmisiä ja miten asennoituu uusiin tapaamisiin. Aina vastaus
ei ole ihan pinnassa, vaan sitä pitää hieman houkutella esiin,
ja siinä auttaa työnohjaaja.
– Mielekkään työelämän muotoilussa käytetään mahdollisimman
paljon aikaa ongelman alkujuurisyyn löytämiseen,
Kiesiläinen-Riihelä sanoo ja kertoo esimerkin omasta
työurastaan.
– Olin ajatellut haluavani henkilöstöjohtajaksi, enkä nähnyt
mitään muita vaihtoehtoja. Hain siis henkilöstöjohtajaksi.
Mutta vasta kun aloin miettiä, miksi haluan siihen
tehtävään, oivalsin, että haluan saada ihmiset kukoistamaan.
Sitten aloin miettiä, missä kaikkialla voin sen tehdä, ja löysin
paljon enemmän vaihtoehtoja, Kiesiläinen-Riihelä selittää.
Asianajaja on vahvassa vuorovaikutuksessa asiakkaidensa
kanssa ja asiakas–asianajaja-suhteeseen kuuluu monia sääntöjä.
Joskus työt pyörivät tahtomatta vapaa-ajallakin mielessä.
– Toimeksiannot saattavat olla henkisesti kuormittavia,
etenkin jos asiakkaan tilanne on rankka. Asioiden jäsentelyssä
työnohjaus auttaa, Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
KOHTI PAREMPAA TYÖNTEKOA | Ilkka Koponen halusi esimiehenä
työnohjaukseen, koska oli huomannut oman työsuorituksensa
aina paranevan työnohjauksen avulla. Hänellä
on Senaatti-kiinteistöjen juristipalveluissa tällä hetkellä kahdeksan
alaista, kaikki joko juristeja tai juridisen koulutuksen
saaneita asiantuntijoita.
– Oman porukan tyytyväisyys näkyy työhyvinvointimittauksissa
parantuneen aina, kun olen hyödyntänyt valmennusta.
Niin on käynyt sen verran usein, ettei se voi olla enää
sattumaa, Koponen naurahtaa.
Hän sanoo, että kliseiseltäkin tuntuvat asiat, kuten palautteen
antamisen tärkeys, tuppaavat unohtumaan työelämän
kiireen lisääntyessä, ellei esimies välillä kehitä omia työtapojaan
esimerkiksi työnohjauksessa. Vuorovaikutuksen
parantaminen omassa tiimissä onkin yksi jatkuvasti pintaan
nouseva asia.
– Välillä on tarpeen muistuttaa mieleen, mitä on työelämässä
hyvä ja kannustava kommunikointi. Olen juristi koulutukseltani
ja perusosaamiseni on lakiasioissa. Myönnän
tarvitsevani lisää oppia ja jatkuvaa sparrausta esimiestyössä,
Koponen toteaa.
Esimies on vastuussa vielä suuremmasta kokonaisuudesta
kuin pelkästään omasta työstään. Siksi esimiehen työnohjauksen
hyödyt moninkertaistuvat.
– Minulla on ollut esimies, joka satsasi säännöllisesti esimiestyöhön
ja omaan osaamiseensa johtajana. Pidän häntä
edelleen yhtenä parhaimmista esimiehistäni ja oman esimiestyöni
roolimallina. Alaiselle hänen asenteensa näyttäytyi
kunnioitettavana, sellaisena, että esimies ottaa duuninsa
vakavasti, Koponen kertoo.
– Juristit tekevät vaativaa työtä. He osaavat työnsä ja ansaitsevat
hyvän esimiehen. Sen takia esimiehen on minusta
erittäin tärkeä hakeutua työnohjaukseen kehittämään
työtapojaan.
Koponen on huomannut, että säännöllisyys on yksi työnohjauksen
hyvä puoli: kun palaveri on kalenterissa, muut
menot eivät kiilaa sen ohi.
– On pakko ottaa aikaa oman työskentelyn pohtimiseen,
kun tapaaminen on sovittu. Tunti tai puolitoista kerran kuukaudessa
ei ole kohtuuton satsaus, jos sen ansiosta muut
kahdeksan henkeä tiimissäni ovat tyytyväisempiä työssään
ja tekevät hommat entistä paremmin.