ADVOK A AT T I / 4-2 018 21 laajakulma
Työnohjaus
avartaa mieltä
Työnohjauksen avulla asianajaja voi nauttia työstään enemmän ja kulkea
luottavaisin mielin kohti muutosta. Se on tapa vahvistaa työn mielekkyyttä ja
etsiä vastauksia, jotka ihminen usein jo tietääkin.
A
TEKSTI SUSANNA CYGNEL // KUVITUS KIIRA SIROLA
sianajajan työympäristössä puhaltavat
raikkaat tuulet. Digitalisaatio
mullistaa työn tekemisen tapoja,
kansainvälisyyden vaatimukset
lisääntyvät harppauksin ja uusia
toimijoita tulee alalle. Samalla
työtapojen ja ajattelumallien pitää
muuttua – ja sen muutoksen
täytyy tapahtua ihmisessä.
Työnohjaus on rakentava tapa etsiä vastauksia työelämän
kysymyksiin. Se ei ole terapiaa tai hoitomuoto, vaan
vuorovaikutusta, joka tukee työhyvinvointia ja ammatillisuutta.
Tarkoituksena voi esimerkiksi olla omien ajatusten
selkiyttäminen ja työn sujuvuuden parantaminen.
Miten sovittaa hektinen työ ja perhe-elämä yhteen?
Mikä olisi hyvä tapa kohdata päämies huolineen, luovia
piinkovien asiantuntijoiden työyhteisössä tai olla kannustava
esimies? Sekin voi mietityttää, onko ala edes oikea ja
tekeekö työ onnelliseksi?
Työnohjauksen välineenä on ihminen oivalluksineen,
huomioineen ja toiveineen. Ajatukset kirkastuvat vuorovaikutuksessa
työnohjaajan kanssa.
– Minulle työnohjauksen suurin anti on oivaltaminen, ja
työnohjaaja vain auttaa oivallusten tekemisessä. Ihminen
yleensä itse tietää, mikä on ongelma ja miten siitä voisi
päästä eteenpäin. Tarvitaan kuitenkin joku puristamaan
vastaus ulos, kertoo Senaatti-kiinteistöjen lakiasiainpäällikkö
Ilkka Koponen. Hän on käyttänyt työnohjausta etenkin
tukemaan omaa esimiestyötään, mutta on hyötynyt
siitä muutenkin.
– Työnohjaus kehittää myös itsensä johtamista. Siitä
voi olla apua, jos alkaa tuntua, että työteho ei riitä ja asiat
junnaavat. Huippu-urheilijoillakin on valmentaja käytössään,
ja työnohjaus on parhaimmillaan tapa kehittää omaa
suoritusta työelämässä, Koponen sanoo.
– Elämme muutosten aikaa joka alalla, ja se voi pelottaa.
Työnohjaus auttaa näkemään muutoksessa uusia mahdollisuuksia.
Koposen työnohjaajana toiminut Johanna Kiesiläinen-
Riihelä korostaa, että työnohjaaja ei anna valmiita ratkaisuja.
Ihminen kokee onnistumisen tunteita löytäessään
aitoja uusia toimintatapoja.
– Työnohjauksen tavoite on, että asiakas olisi voimaantunut
ja tuntisi olonsa energiseksi. Haluaisin, että hänelle tulisi
hyvä ja myönteinen tunne sekä usko siihen, että hän pystyy
vaikuttamaan omiin asioihinsa, Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Työnohjaus kannustaa aina myös toimintaan, eikä pelkkään
ajatteluun.
– Työnohjauksessa voi kehitellä ja jäsennellä ajattelutapoja
ja saada valmiudet oman toiminnan muuttamiseen.
Ja vaikka työnohjaus ei ole mitään terapiaa, työelämään ja
muutokseen liittyy paljon tunteita, joita on myös tarpeen
käydä läpi, Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
OLET TYÖSI ASIANTUNTIJA | Kiesiläinen-Riihelä on koulutukseltaan
työnohjaaja, mutta myös juristi ja kauppatieteiden
maisteri. Hän on työskennellyt asianajotoimistossa, mutta
toiminut myös henkilöstöpäällikkönä ja konsulttina vaativissa
muutosjohtamisen sekä palvelumuotoilun projekteissa.
Nyt hän tekee työnohjausta, muutosjohtamista ja palvelumuotoilua
omassa Weekday Gardener -yrityksessään,
joka on Asianajajaliiton yhteiskumppani työnohjauksessa.
– Tiedän omasta kokemuksestani, että työ asianajoalalla
on todella vaativaa. Esimerkiksi työkuorman suunnittelu
voi käydä haastavaksi varsinkin, jos hoitaa paljon oikeudenkäyntejä:
pitkään pysähdyksissä ollut juttu saattaa
aktivoitua juuri silloin, kun olisi muutenkin kova kiire,
Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Työnohjauksen kimmoke voi asianajajalla olla työhyvinvoinnin
lisääminen tai vaikka se, että haluaisi saada
uusia ajatuksia ammattiuran ja työtapojen kehittämiseen.
Yksi suurimpia haasteita yksittäisen asianajajan näkökulmasta
lienee työn ja siviilielämän yhteen sovittaminen:
miten saada vuorokauden tunnit riittämään sekä asianajajan
työhön että perheelle tai vapaa-aikaan – moni haluaa
nykyään molemmat.