24 ADVOK A AT TI / 4-2018 laajakulma
”JURISTI MIETTII, MILTÄ NÄYTTÄÄ
KOLLEGOIDEN JA TUOMIOISTUIMEN SILMISSÄ.
KANNUSTAISIN KUITENKIN
ASIANAJAJIAKIN TEKEMÄÄN
TOISINAAN ERI TAVOIN
KUIN ON TOTUTTU.”
MYÖNTEISIÄ RATKAISUJA | Ilkka Koposen työnohjaus-
prosessi Kiesiläinen-Riihelän kanssa kesti vähän yli vuoden,
ja tapaamisia oli noin kerran kuukaudessa. Joka tapaamisella
oli tietty teema.
– Yleensä aloimme työstää asioita, joihin olin viime aikoina
törmännyt tai joihin muuten halusin keskittyä, Koponen
kertoo.
Asianajaja voi tulla työnohjaukseen tietty ongelma tai
haaste mielessään, mutta tavoite saattaa muuttua prosessin
aikana. Viidestä kuuteen tapaamista on jo hyvä määrä, mutta
kolmenkin ohjauskerran aikana ehtii vaikka mitä. Olennaisinta
on aloittaa prosessi avoimin mielin.
– Luottamus on tärkeää eli kaikki, mitä ohjauksessa puhutaan,
jää niiden seinien sisälle, Kiesiläinen-Riihelä vakuuttaa.
Työnohjaajan tehtävä on esittää avoimia kysymyksiä ja
kannustaa ratkaisukeskeiseen ajatteluun sekä tavoitteelliseen
toimintaan.
– On tärkeää suunnata ajattelua myönteiseen suuntaan,
Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Työnohjaus on konkreettista työtä, jossa prosessi vie eteenpäin
kohti tavoitteita. Yhtä paljon muutoksia tapahtuu myös
varsinaisen työnohjausprosessin jälkeen, koska työnojaus lisää
omaa pohdintaa ja kannustaa ottamaan pieniä askeleita
haluttuun suuntaan.
Kiesiläinen-Riihelä kertoo 20 vuotta samassa yrityksessä
työskennelleestä asiantuntijasta, joka halusi muutosta ammattiuraansa.
Hän punnitsi työnohjauksessa omia vahvuuksiaan
ja mietti laajemminkin mielekkään elämän aineksia,
eikä pelkästään työelämän näkökulmasta. Työnohjauksen
aikana hän teki välitehtäviä, jotka tukivat hänen tavoitettaan.
– Hän esimerkiksi nauhoitti videon itsestään, jossa kertoi
omista toiveistaan ja onnistumisistaan. Prosessin aikana hänen
itsetuntonsa kasvoi, hänen tavoitteensa kirkastui ja hän
onnistui vaihtamaan työpaikkaa, Kiesiläinen-Riihelä kertoo.
Työnohjaaja voi kannustaa ohjattaviaan tekemään pienimuotoisia
kokeiluja, joista voi aina oppia. Parasta ratkaisukeskeisessä
ajattelutavassa on, että tapahtuu sitten mitä
tahansa, aina oppii jotain.
– Juristiala on aika statushakuinen ala, jossa mietitään
myös sitä, miltä näyttää kollegoiden ja tuomioistuimen silmissä.
Kannustaisin kuitenkin asianajajiakin kokeilemaan
jotain uutta, tekemään toisinaan eri tavoin kuin on totuttu.
YKSIN, KAKSIN TAI RYHMÄSSÄ | Työnohjausta voidaan antaa
yksilölle, ryhmälle tai koko työyhteisölle.
Ohjattavat voivat kuulua samaan tai eri tiimiin ja voivat
tehdä samaa tai eri työtä. Pääasia, että heidän välillään on
jonkinlainen työhön liittyvä side.
Kuuden henkilön ryhmä on Kiesiläinen-Riihelän mukaan
ihanteellinen, koska sitä isommassa ryhmässä yksilöön keskittyminen
ei oikein onnistu.
– Työpaikalla saattaa olla hiljaisia henkilöitä ja niitä, jotka
ovat koko ajan äänessä. Työnohjaajan tehtävä on saada ihmiset
kommunikoimaan ryhmässä, Kiesiläinen-Riihelä kuvailee.
Ryhmätyönohjauksessa ohjattavat tukevat toinen toisiaan.
– Esimerkiksi yksi ohjattava esimies oivalsi kollegoiltaan
ministeriössä, että useassa paikassa tehtävän työn johtaminen
ei onnistu kontrolloimalla vaan luomalla läpinäkyvyyttä
luovilla toimintatavoilla ja vuorovaikutuksella, Kiesiläinen-
Riihelä kertoo.
– Ryhmässä nousee esille uudenlaisia tapoja ajatella ja miettiä,
mikä on hienoa. Ryhmän sisällä saa antaa kritiikkiäkin,
mutta ei persoonalle vaan tavalle tehdä.
On olemassa myös parityönohjausta, jossa esimerkiksi asian-
ajaja ja asianajosihteeri voivat olla pari tai juuri oman toimistonsa
perustanut asianajaja ja kauan alalla toiminut osakas
eri toimistosta. Pari toimii ikään kuin toistensa peileinä.