ADVOK A AT T I / 4-2 018 17 henkilö kuvassa
Ratkaisija
Kesällä oikeusministeriön kansliapäällikkönä aloittanut
Pekka Timonen on kompromissien konkari, joka valmistautuu
tekemään kipeitäkin ratkaisuja.
O
TEKSTI JA KUVAT ANTTI KIRVES
ikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka
Timonen aloitti toimessaan kesäkuun
alussa, mutta tätä kirjoitettaessa hänelle
ei kovin monta työpäivää ole uudessa
pestissä ehtinyt kertyä. Kun nimitys tuli,
hän oli lomamatkalla, joka oli sovittu
ennen kuin kansliapäällikön tehtävä tuli
haettavaksikaan.
Oli hän toki perehtynyt oikeusministeriön hallinnonalaan jo
hakiessaan kansliapäällikön paikkaa edellisellä kerralla, ja hänellä
on toistakymmentä vuotta kokemusta osastopäällikkönä
kahdessa eri ministeriössä.
Lainvalmistelun johtaminenkin on Timoselle tuttua aiemmasta
toimestaan työ- ja elinkeinoministeriössä, ja oikeusministeriön
toimialaa hän tuntee yleisemmin myös yliopistotaustansa
– hän on oikeustieteen tohtori – ja luottamustoimiensa takia.
Silti hallinnonala oli hänelle uusi, eikä hän ihan tällaista työtä
ollut ennen tehnyt.
Timonen myöntää, että oppimista on.
– Tulen toiselta hallinnonalalta, ja oppimiskuorma on korkeimmillaan
ja käyrä jyrkimmillään tässä alussa, Timonen sanoo
työhuoneessaan Eteläesplanadilla.
Kansliapäällikön tärkein tehtävä on toimia ministerin apuna
ja tukena, mutta töihin kuuluu paljon muutakin: 260 hengen
viraston johtaminen, 9 000 henkeä työllistävän hallinnonalan
ohjaus ja edunvalvonta sekä valtioneuvostoyhteistyö eri ministeriöiden
välillä.
Ison kokonaisuuden jäsentäminen on melkoinen haaste.
– Oikeusministeriö joutuu esimerkiksi talousarviovalmistelussa
tekemään välillä kipeitäkin valintoja miettiessään, mitä asioita
hallinnonalalta voidaan viedä kulloinkin eteenpäin. Kaikkeahan
ei voi tehdä, kun joudutaan priorisoimaan.
Oikeusministeriöllä on myös isoja kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen
liittyviä vastuita. Erilaisia odotuksia ja ristipaineita
riittää. Jännitteitä ja niiden syitä pitää osata arvioida ja samalla
miettiä, löytyykö keinoja sovittaa yhteen päältä katsoen ristiriitaisia
odotuksia.
– Joskus kahdella toimijalla konkreettinen odotus on ihan
erilainen, vaikka tarve taustalla on samanlainen. Hyvään virkamiestyöhön
kuuluu silloin miettiä molempia tyydyttävää ratkaisua.
Hyvä kompromissihan on ratkaisu, joka ei ole kenenkään
mielestä oikein hyvä, mutta kuitenkin parempi kuin ei ratkaisua.
Kompromissien etsiminen on Timoselle luonteenomaista.
– Olen ratkaisuhakuinen. Yleensä teen etukäteen itselleni
hyvin selväksi sen, missä asioissa on joustettava, missä on oltava
valmius joustaa ja mikä on ylipäänsä mahdollista. Tällaisessa
tehtävässä pitää myös välillä tietää, mikä on poliittisesti mahdollista
ja mikä ei.
– Tällä hetkellä meillä on hyvin selkeä hallitusohjelma ja aika
selvät pelisäännöt sille vajaalle vuodelle, mitä hallituskautta on
jäljellä.
VARSIN YLEINEN KÄSITYS Timosen mukaan on, että Suomi on hyvin
toimiva oikeusvaltio, mutta se ei tarkoita, etteikö järjestelmässä olisi
täydennettävää ja korjattavaa. Hän ei halua tulokkaana yksilöidä
parannusta vaativia kohteita, mutta korostaa oikeusministeriön
hallinnonalan erityistä luonnetta valtionhallinnon säästöpaineissa.
– Meidän alamme menot ovat pääasiassa ihmismenoja. Meillä
on erittäin vähän muuta rahankäyttöä kuin se, joka menee
ihmisiin ja niihin tiloihin, joissa työt tehdään. Säästäminen
henkilöstömenoista on ihan eri juttu kuin säästäminen muista
määrärahoista, sillä se vie aina edellytyksiä toteuttaa niitä tehtäviä,
Timonen sanoo.
Hän puhuu yövartijavaltion perustehtävistä, joista oikeusministeriölle
kuuluvat tuomioistuinlaitos ja Rikosseuraamuslaitos sekä
sisäministeriölle poliisi ja puolustushallinnolle Puolustusvoimat.
– Näitä hallinnonaloja pitäisi tarkastella eri tavalla kuin muita.
Ei voi sanoa, että yksi asia yhteiskunnassa olisi tärkeämpi
kuin jokin toinen, mutta sen voi sanoa, että säästöt hallinnon
alalta, jonka kulut ovat henkilöstökuluja, ovat suoraan pois sen
perustehtävistä.
Säästövaatimuksiin on vielä pystytty Timosen mielestä vastaamaan,
mutta kustannusrakenteesta johtuen raja tulee jossain
vaiheessa vastaan.