minun valintani
30 ADVOK A AT TI / 1-2018
Harvinainen
hevosjuristi
Antti Linna on Suomen kokeneimpia hevosjuristeja. Hänelle soitetaan,
kun hevoskaupoissa tulee ongelmia. Usein langan päässä ovat
vuoron perään ostaja ja myyjä.
Asianajaja Antti Linna on onnistunut
työssään yhdistämään kaksi into-himoaan:
liikejuridiikan ja hevoset.
Juridiikkaa voi oppia kirjoista, mut-ta
hevosjuridiikan osaaminen karttuu
ainoastaan hevosharrastuksen kaut-ta,
joka on Linnalle enemmänkin
elämäntapa.
Linnalla sekä ammatinvalinnan että hevosharrastuksen
taustalta löytyy yksi henkilö, juristi Christoffer Wegelius,
Suomen menestynein olympiatason esteratsastaja.
– Kävin nuorena poikana Wegeliuksen valmennukses-sa
ja koulutin hänen Saksasta maahantuomiaan hevosia.
Kirjoitettuani ylioppilaaksi kysyin häneltä, mitä minun
kannattaisi seuraavaksi tehdä. Juristikoulutuksen saanut
Wegelius kehotti minua hakemaan oikikseen, ja sinne myös
menin, Linna muistelee.
Muutaman vuoden päästä Wegelius soitti jälleen Linnalle
ja kysyi, haluaisiko tämä harjoitella hänen toimistossaan.
– Menimme Chrissen kanssa oikeuteen, ja sain harjoi-tella
asianajajan ammattia. Hän on sittemmin suositellut
minua ja eläkkeelle jäätyään ”testamenttasi” minulle kaikki
toimistonsa hevoskeissit.
PÄÄTOIMEKSEEN LINNA tekee liikejuridiikkaa ja vaativia
riidanratkaisutoimeksiantoja Asianajotoimisto Fennon
osakkaana.
– Niissä keisseissä voi olla kyseessä miljoonien, jopa kym-menien
miljoonien eurojen taloudelliset intressit, mutta ne
voivat olla silti usein asianajollisesti jopa helpompia kuin
hevosjuridiset keissit, joissa intressit voivat olla pienimmil-lään
vain tuhansia euroja, hän kuvailee.
– Tällä hetkellä minulla on pöydällä keissejä yli puolen
miljoonan hevosesta 2 000 euron hevoseen, jonka kauppa-hintaan
kuuluivat myös varusteet. Jos hevosriita halutaan
ajaa huolellisesti oikeudessa, siihen sitoutuu hirvittävän
paljon työtä suhteessa intresseihin.
Linnan asiakkaina on sekä yksityisiä henkilöitä että he-voskauppiaita.
– Hyvin usein käy niin, että riidan molemmat osapuolet
soittavat minulle puolen tunnin sisällä. Esteellisyysongel-miakin
on, koska piirit ovat niin pienet.
Tyypillisesti riidat liittyvät harrasteratsuihin, joiden kaup-paa
ei ole dokumentoitu riittävän tarkasti.
– Ratsuhevosissa ongelmat korostuvat harrastajien parissa.
En ole sitä mieltä, että myyjät eivät tekisi virheitä, mutta
usein tilanne riitautuu myös ostajan puolelta. Monesti oste-taan
hevonen silmät ummessa, ja haaveillaan jostakin, mikä
ei lopulta toteudu tai ole alun perinkään ollut mahdollista.
Kilparatsujen kaupat hoidetaan usein asianajajan avulla.
– Yllättävän usein Suomesta myydään Eurooppaan tai
Yhdysvaltoihin hevosia, jotka maksavat satoja tuhansia
euroja tai jopa lähes miljoonan. Tällaisissa kaupoissa tarvi-taan
huolellista kauppadokumentaatiota.
Linna hoitaa myös ratsutukseen ja hevosten kilpailutuk-seen
liittyviä yhteistyösopimuksia, jotka tuovat mukanaan
esimerkiksi työoikeutta.
TAVALLISENA PÄIVÄNÄ Linna menee heti aamusta toimistolle
tai oikeuteen. Työpäivän päätteeksi hän kiirehtii tallille noin
seitsemäksi ja ratsastaa illassa keskimäärin kolme hevosta.
– Sitten kello onkin jo kymmenen, joten menen saunan
kautta nukkumaan – ja seuraavana päivänä sama uudestaan!
Kun yhtälöön lisätään aktiivinen kilpaileminen esteratsas-tuksessa
SM- ja Grand Prix -tasoilla, hevoseläinlääkärivai-mo
ja perheen yhteinen ratsastuskeskus Salossa, on selvää,
miksi Linnan asiantuntemusta arvostetaan.
– Kun on itse vuosien varrella ostanut, myynyt ja ihme-tellyt
omia hevosiaan ja lisäksi puhunut vaimon kanssa
päivittäin hevoslääkinnällisistä ongelmista, osaa ja tietää
aika paljon, hän myöntää.
Linna kertoo myös toimivansa eläinlääkärivaimolleen
avustavana hoitajana ja osaavansa esimerkiksi lukea aut-tavasti
röntgenkuvia. Lisäksi hän on toiminut Suomen
Ratsastajainliitossa (SRL) hallituksen varapuheenjohtaja-na,
ja nykyisin hän on SRL:n huippu-urheilusta päättävän
toimielimen (HUJO) puheenjohtaja.
– Minulla on paljon erikoisosaamista ja kontaktipintaa
kansainväliselle tasolle saakka. En enää ehdi ottamaan
vastaan kaikkia hevosjuridiikan juttuja, joita minulle tar-jotaan,
hän toteaa.
– Uskon, että kymmenen vuoden päästä voin tehdä halutes-sani
pelkästään hevosjuridiikkaa, mutta ainakin toistaiseksi
olen innoissani myös liikejuridisista toimeksiannoista.
TEKSTI MIINA POIKOLAINEN // KUVA MIKKO KAUPPINEN