susirajalta
ADVOK A AT T I / 1-2 018 29
KOLUMNISTI HARRI KONTTURI ON JOENSUULAINEN ASIANAJAJA. HARRI.KONTTURI@KONTTURI.FI
Tapan itseni
Asianajaja joutuu työssään monissa eri tilanteissa
tekemisiin kuoleman kanssa. Seisoessaan avus-tajana
murhamiehen rinnalla hän on mukana
kuolemaan johtaneiden syiden ja syyllisten sel-vittelyssä.
Kuolema on lähellä myös tilanteessa,
jossa testamenttia tekemään tullut henkilö on juuri saanut
tietää vakavasta sairaudestaan ja haluaa sen vuoksi järjestel-lä
asioitaan. Perunkirjoituksessa on sitten kyse jo kuoleman
jälkipyykistä, kun varoja ja velkoja luetteloidaan.
Kaikissa näissä tilanteissa asianajaja on ulkopuolinen
asiantuntija kuolemaan liittyvien asioiden ratkaisemisessa.
Joskus asianajaja voi joutua ammattinsa vuoksi tahtomat-taan
ja mitenkään siihen ennalta varautumatta seuraamaan
itse ”silminnäkijänä” päämiehensä kuolinkamppailua tai it-semurhan
suunnittelua.
KUOLEMAAN JOHTANEET tapahtumat sivusivat minua am-matillisesti
odottamattomalla tavalla kolmisenkymmentä
vuotta sitten. Elettiin aikaa, jolloin puhelinvastaajat olivat
juuri tulleet osaksi toimiston arkea. Kiireisen asianajajan
saattoi tavoittaa jättämällä tälle soittopyynnön, johon tämä
aikanaan vastaisi.
Eräänä yönä minua oli tavoiteltu, hädän keskellä. Koska
puheluun ei vastattu, se ohjautui vastaajaan. Kun seuraavana
aamuna toimistossa kuuntelin puhelimeeni jätetyn viestin,
se oli järkyttävä. Päämieheni oli itsemurha mielessään otta-nut
yliannostuksen lääkkeitä ja tullut katumapäälle. Liikun-takyvyttömänä
hän oli soittanut minulle – ja myöhemmin
selvisi, että myös käsityönopettajalleen – ja jättänyt viestin:
”Tule auttamaan, en halua kuolla!” Aamulla hälyttämämme
apu oli jo myöhässä.
Sinä päivänä lakkautin vastaajapalvelun puhelimestani.
JOKIN AIKA SITTEN kuulin kollegalle sattuneesta tilanteesta.
Hänen päämiehensä oli puhelun aikana ilmoittanut ratkai-sevansa
ihmissuhdeongelmansa itsemurhalla. Soittaja oli
ollut sekavassa tilassa ja oli ollut tosi kysymyksessä. Kollega
oli ensin opastanut päämiestään hälyttämään itselleen apua.
Kun tämä oli siitä kieltäytynyt, oli hän tarjoutunut itse jär-jestämään
päämiehelleen apua. Vastaus oli ollut jyrkkä ei.
Kollega oli pohtinut, miten voisi toimia. Asianajajanhan on
lähtökohtaisesti oltava lojaali päämiestään kohtaan ja kai-kessa
ehdottoman salassapitovelvollinen.
TÄSSÄ ELÄMÄN ja kuoleman tilanteessa oli toimittu esimerkil-lisesti.
Puhelimessa ollut kirjoitti toimistossa olleelle toiselle
juristille paperille tilanteesta jututtaen samalla soittajaa. Toi-nen
juristi oli ollut yhteydessä liittoon ja varmistanut tapa-ohjeiden
merkityksen tällaisessa yllätyksellisessä tilanteessa.
Toimintaohje oli ollut selvä: kun kyse on ihmishengestä, ta-paohjeet
syrjäytyvät. Asianajajan jututtaessa päämiestään ja
samalla kautta rantain selvitellessä tämän olinpaikkaa toinen
juristeista oli yhteydessä hätäkeskukseen. Asianajotoimistos-ta
oli tullut sillä hetkellä toinen hätäkeskus. Runsaan tunnin
kuluttua operaatio oli onnistunut, pelastajat ehtineet ajoissa
ja ihmishenki pelastettu.
TÄMÄN KERTOMUKSEN jälkeen jokainen vastaavaan tilantee-seen
joutuva voi jättää yhden puhelun väliin, eikä tapaohjeita
tarvitse muistella. Kukaan ei tiedä, sattuuko vastaava tilanne
ammattiuralla koskaan kohdalle. Sen vuoksi ei varmasti ole
pahitteeksi käydä toimistopalaverissa läpi myös toiminta-mallit
itsetuhoisten asiakkaiden varalle.
KUVA: JOHANNA KOKKOLA
”Kun kyse on
ihmishengestä,
tapaohjeet syrjäytyvät.”
link
